Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n uusi puheenjohtaja Olli Luukkainen Osaaja-lehden päätoimittajan Kari Viinisalon haastateltavana.

Kari Viinisalo: Miten näet opettajan työn tulevaisuuden?
Olli Luukkainen: Työelämä muuttuu nopeasti. Oppilaat tulevat hyvin erilaisista maailmoista ja erilaisia reittejä. Opettajalta edellytetään kykyä räätälöidä koulutusta. Hänen pitää ymmärtää, mitä osaamista oppilaalta odotetaan ja analysoida, onko hänellä sitä. Ammatilliselta opettajalta edellytetään tiukempaa työelämän tuntemusta.

KV: Mihin koulutuksen kentässä pitäisi mielestäsi nyt satsata eniten?
OL: Perusopetuksen pitää olla kunnossa. Varhaiskasvatuksen pitää vastata siitä, että kotitaustasta tulevat erot kaventuvat ja että kaikki potentiaalit saadaan käyttöön. Valitettavasti hallitus ei siirtänyt varhaiskasvatusta opetuksen puolelle. Esiopetuksen piiristä puuttuu 2-3 prosenttia oppilaista. He ovat yleensä niitä, jotka sitä erityisesti tarvitsisivat.

Nyt käydään keskustelua myös tuntijaosta ja valinnaisuuden lisäämisestä. Malli toimii isossa koulussa, mutta pieni kunta ei pysty pyörittämään isoa valinnan palettia. Tästä seuraa se, että pienten koulujen alasajo voimistuu. Jos koulut voivat tehdä tuntijaon pohjalta hyvin erilaisia ratkaisuja, koulujen välille tulee kilpailua oppilaista ja opettajista. Tällöin Suomen asema maana, jossa on pienimmät erot koulujen välillä, vaarantuu.

KV: Miten näet lukioiden ja ammatillisen koulutuksen aseman?
OL: Ammatillisen koulutuksen vetovoima on vahvistunut. Meillä on pieniä lukioita, joita pidetään puoliväkisin pystyssä, koska kunnat haluavat säilyttää lukionsa. Toisaalta lukioilla on suuri merkitys yläkoulujen aineenopetuksen vuoksi. Puurot ja vellit eivät saa mennä sekaisin lukion ja ammatillisen koulutuksen kesken. Niillä on eri tehtävät. Jos ammatillisen koulutuksen toimintatapa ei pysy kirkkaana, se murtaa ammatillisen koulutuksen tavoitetta ja perustaa. En puhu yleissivistäviä aineita vastaan, mutta ammatin sisällön hallinnasta on huolehdittava. Myös työelämäsidos pitää olla kiinteä. Sama koskee ammattikorkeakouluja. Niitä on kritisoitu siitä, että ne ovat liian kaukana työelämän arjesta ja että opetukseen on haettu liikaa mallia yliopistoista.

KV: Mitä mieltä olet siitä ajatuksesta, että ammatillisten opettajien kelpoisuusvaatimuksia madalletaan?
OL: En ymmärrä sitä. Jos opettajien kelpoisuuksia pitää yhdenmukaistaa, yhdenmukaistetaan sitten ylöspäin. Jos kysymys on siitä, että opettajista on pulaa tai että heillä ei ole tarvittavaa osaamista, se asia on ratkaistava muulla tavoin, esimerkiksi edellyttämällä ammatti- tai erikoisammattitutkintoa tai vaatimalla näyttöä ammatillisesta osaamisesta.
Nyt pitäisi ottaa aikalisä, sillä tänä ja ensi vuonna valtion talousarviossa on asetettu tavoitteeksi kouluttaa 2 400 ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Neljän vuoden kuluttua meillä on lisää 10 000 pitkän linjan ammattilaista, joista saadaan hyviä opettajia.

KV: Miten näet oppisopimuskoulutuksen?
OL: Oppisopimuskoulutus on hyvä ja tärkeä koulutusjärjestelmän täydentäjä, joka tuottaa osaamista sekä työpaikalle että henkilölle. Oppisopimuskoulutuksessa tärkeää on laatu. Minusta on oikeutettua kysyä, ovatko kaikki työpaikat hyviä oppisopimuspaikkoja? Pitäisikö olla joku joutsenlippu tai laatu-sertifikaatti sen osoittamiseksi?

KV: Voisiko laadun varmistusta hoitaa jokin puolueeton taho kuten oppisopimustoimisto? Tällöin opettaja voisi keskittyä omaan ydinosaamiseensa, opettamiseen.
OL: Kuulostaa hyvältä. Kun puhutaan opettajan työajasta, kannattaa aina katsoa, millaista työpanosta ostetaan opettajalta ja millaista jostain muualta.

KV: Entä opettajan rooli työpaikalla? Minä näkisin, että opettajan pitäisi tulla osaksi kehittämistoimintaa yrityksessä.
OL:Olen samaa mieltä. Opettajan laajempi rooli tarjoaa myös opettajalle vahvistusta työelämätuntemuksessa. Kun opettaja on mukana kokonaisuudessa, pystytään sitä kautta kytkemään teoria paremmin käytäntöön. Mutta ehdottomasti on muistettava opettajan kokonaistyömäärä. Se on koko ajan kasvussa, eikä niin voi loputtomasti olla ainakaan ilman korvausta.

Unohtaa ei myöskään pidä sitä, että oppisopimuskoulutuksella ei kouluteta yhden työpaikan tarpeisiin – vaikka se rakentuukin pitkälle kouluttavan työpaikan tarpeille – vaan sama osaamisvaade pätee mihin tahansa työpaikkaan. Työpaikkaohjaajien näyttötutkintomestarikoulutus on hyvä juttu: sen avulla kehitetään järjestelmällisesti työpaikalla tapahtuvaa oppimista.

KV: Kiitos paljon haastattelusta. Oppisopimusväki toivottaa Sinulle menestystä vaativaan tehtävääsi.