Tämän lehden teemana ovat nuoret. Aihe on tärkeä. Suomessa oppisopimuskoulutus on painottunut aikuiskoulutukseen, mikä on kansainvälisesti tarkasteltuna poikkeuksellista.

Valtiontalouden tarkastusvirasto selvitti1990-luvun lopulla oppisopimuskoulutuksen tavoitteita, strategiaa, rahoitusta ja tuloksia (tarkastuskertomus 2/2000). Mielenkiintoinen on havainto, että oppisopimuskoulutukselle sen eri kehitysvaiheissa asetetut tavoitteet on yleensä asetettu opetushallinnon ulkopuolelta. Tarkastuskertomuksen mukaan oppisopimuskoulutus asemoitiin 1990-luvun puoliväliin asti marginaaliseksi koulutusmuodoksi. Oppilaitosmuotoisen koulutuksen rakentaminen ja kehittäminen nähtiin täysin keskeiseksi ammatillisessa koulutuksessa.

Tämän jälkeen tilanne muuttui muodollisesti. Hallituksen työllisyysohjelmaan sekä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisohjelmaan asetettiin tavoite, että vuoteen 1999 mennessä oppisopimuskoulutuksen osuus on 20 prosenttia toisen asteen tutkintoon johtavan koulutuksen aloituspaikoista. Tavoitteen saavuttamiseen ei kuitenkaan asetettu mitään toimeenpano-ohjelmaa tai edes seurantaa! Tavoitteesta myös luovuttiin vähin erin eri syistä.

Tarkastusviraston raportin mukaan edellä esitetty 20 prosentin tavoite olisi välttämätön, jos oppisopimuskoulutusta halutaan todella kehittää oppilaitoskoulutuksen rinnalla vaihtoehtoisena nuorten koulutusväylänä. Siinä todetaan myös, että oppisopimuskoulutusta tulisi suunnitella kuntatasolla rinnakkaisena lukio- ja oppilaitoskoulutuksen kanssa.

Tämä Osaaja-lehti haluaa vahvistaa konkreettisin esimerkein näkemystä, että osalle nuoria oppisopimuskoulutus on hyvä vaihtoehto. Olisi päästävä irti siitä ajatuksesta, että oppisopimuskoulutus sopii vain sellaisille nuorille, jotka eivät syystä tai toisesta pärjää koulussa. Todellisuudessa oppisopimuskoulutus on hyvin vaativa koulutuksen muoto. Se edellyttää nuorelta kykyä sopeutua työyhteisöön ja sen sääntöihin. Palkitsevaa on tehdä tuottavaa hyödyllistä työtä ja päästä soveltamaan oppimaansa välittömästi käytäntöön. Eri ikäpolvista koostuvat työyhteisöt ovat myös moni-ilmeisiä ja todennäköisesti luovempia.

Tämän lehden sivuilta voi lukea Koskisen Oy:n ja Kärkölän koulun yhdessä toteuttamasta oppisopimuslukiosta. Siitä on saatu erinomaisia kokemuksia puolin ja toisin. Tärkeää nivelvaiheen oppisopimuskoulutusta edustavat Helsingissä toteutettu joustavan perusopetuksen ja Oma-uran kasvatusfilosofiaan perustuva Oppari-hanke sekä Pirkanmaan niin sanottu 2+1 malli. Oppisopimuskoulutuksen kehittämisen kannalta on tärkeää tiivistää yhteistyötä työhallinnon kanssa. Oppisopimus on työsuhde ja siksi olisi luontevaa, että työ- ja elinkeinotoimistot välittävät näkyvästi oppisopimustyöpaikkoja.

Nyt olisi opetushallinnolla oiva tilaisuus huolehtia siitä, että oppisopimuskoulutukselle asetetaan nuorten ja aikuisten koulutuksen osalta selkeät tavoitteet ja niihin liittyvät toimeenpano-ohjelmat. Tavoitteiden toteutumista tulisi myös seurata ja palkita.