Pekingissä järjestettiin 26.-28.5.2011 järjestyksessä neljäs INAP-konferenssi (The International Network on Innovative Apprenticeship). Tilaisuus kokosi yli 100 osanottajaa 19:sta maasta esittelemään tutkimustuloksiaan ja keskustelemaan ammatillisen koulutuksen ja oppisopimuksen ajankohtaisista kysymyksistä.

Esitykset oli jaettu viiteen työpajaan: opetussuunnitelmien ja pätevyysvaatimusten kehittäminen, oppimisteoriat- ja mallit, yliopistojen ja oppilaitosten monet tehtävät, opetus ja opetushenkilökunta, pätevyyden kehittymisen mittaaminen sekä Aasia-työpaja. Yli kolmannes kaikista esityksistä sijoittui ensimmäiseen työpajaan. Siellä sai hyvän yleiskuvan siitä, mitä eri puolella maailmaa tapahtuu ja millaisia painotuksia ja kehittämistavoitteita Aasiassa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa oppisopimusopiskelulle on asetettu. Myös oma yrittäjien oppisopimuskoulutusta käsittelevä esityksemme oli sijoitettu tähän ryhmään.

Oppisopimuskoulutuksen ja yleisemminkin ammatillisen koulutuksen järjestämisessä näyttää vallitsevan kolme pääasiallista tapaa. Ns. liberaalissa mallissa (esim. Englanti) valtio puuttuu koulutuksen järjestämiseen vähän tai ei lainkaan. Valtiokeskisessä mallissa (esim. Ranska) valtio taas suunnittelee, organisoi ja valvoo koulutustoimintaa hyvin kiinteästi. Sekamallissa (esim. Saksa) valtio pyrkii huolehtimaan toiminnan edellytyksistä ja tukemaan sitä. Suuri kysymys näyttää olevan, kuinka näissä erilaisissa ja toisistaan poikkeavissa toimintaympäristöissä voidaan varmistaa riittävässä määrin koulutuksen joustavuus ja läpinäkyvyys. Yhteinen ongelma näyttää olevan, miten perinteisiin pitäytyväksi taipuvainen ammatillinen koulutus saadaan avoimeksi tarvittaville muutoksille.

Isäntämaan Kiinan ammatillisen koulutuksen järjestäminen on luku sinänsä. Vuosittain koulutuksen aloittaa yli 8 miljoonaa opiskelijaa. Nopeaan talouskasvuun tottunut ja sitä edelleen haluava maan hallitus korostaa välittömään työllistämiseen johtavaa ammatillista koulutusta.

Varsin avoimesti kiinalaiset isännät kertoivat myös ammatillisen koulutuksen nykyisistä vaikeuksista maassaan. Monille opiskelijoille tärkeät aineet kuten matematiikka, äidinkieli ja vieraat kielet ovat suorastaan ”inhokkeja”. Niinpä maassa pohditaan kuumeisesti opetussuunnitelmauudistuksia ja yleisemminkin modernisaation vaatimuksia ammatilliselle koulutukselle. Myös koulutuksen massiivinen laajentaminen on ajankohtainen asia. Hallitus onkin päättänyt perustaa vuosittain 1000 uutta ”ensimmäisen luokan ammattikoulua”. Laajentamisen taustalta löytyvät maaseudulta muuttavien valtaisat koulutustarpeet.

Konferenssin osanottajat vierailivat myös kiinalaisessa valioluokan ammattikoulussa, joka on varmaankin edusti näyteikkunaa vierailijoille. Näkemämme esitykset olivat suorastaan hämmästyttäviä kurinalaisuudessaan ja täsmällisyydessään. Vierailimme myös luokissa, joissa valitut opiskelijat harjoittelivat erilaisia taitokilpailuja varten. Vaikutelmat vahvistivat osaltaan käsitystä siitä, että tästä vuosisadasta tulee Kiinan vuosisata.