Osaaja -lehden päätoimittaja Kari Viinisalo ja Keski-Uudenmaan oppisopimuskeskuksen johtaja Anne Vuorinen keskustelivat eduskunnassa sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Raija Vahasalon kanssa oppisopimuskoulutuksesta. Vahasalo on peruskoulun rehtori ja toimii toista kautta sivistysvaliokunnan puheenjohtajana.

Vahasalo: Lasten ja nuorten syrjäytyminen on tärkeimpiä kysymyksiä, mihin meidän pitää puuttua. Viime kaudella sivistysvaliokunta perehtyi lasten ja nuorten syrjäytymiseen ja teki 11-kohtaisen, konkreettisen toimenpidelistan, josta osia on uudessa hallitusohjelmassa, muun muassa se, että jokaisella nuorella pitäisi olla paikka peruskoulun päättymisen jälkeen. Se on kova tavoite, jonka saavuttamiseksi pitää olla välineet, joista oppisopimus on yksi. Oppisopimusta on pidetty enemmän aikuispuolen koulutusmuotona, mutta sitä pitää kehittää niin että se sopii myös nuorille.

Oppisopimus hallitusohjelmassa

Viinisalo: Oppisopimuspaikkojen saamisessa peruskoulusta tuleville nuorille keskeinen ongelma on se, että nämä nuoret eivät saa palkkatukea. Olemme ehdottaneet, että nämä nuoret pitäisi rinnastaa erityistä ohjausta tarvitseviin opiskelijoihin (ns. hoijks-opiskelijat). Silloin saisimme puolitoista kertaisen yksikköhinnan ja voisimme maksaa työnantajalle parempaa koulutuskorvausta ainakin aluksi, kun nuori vaatii paljon ohjausta. Pitäisin edelleen hyvänä sitä 90-luvulla valtiovallan suunnitelmissa ollutta tavoitetta, että 20 prosenttia ammatillisen koulutuksen aloittavista nuorista pääsisi oppisopimuskoulutukseen.

Vahasalo: Oppisopimus on mainittu hallitusohjelmassa monessa kohdassa ja erityisesti nuorten koulutusmuotona. Oppisopimusta pitää vahvistaa ja tehostaa. Tulevaisuudessa oppisopimuksen merkitys kasvaa. Sen eteen tehdään nyt työtä. Olen suunnitellut, että valiokunta ottaisi oppisopimuksen erilliseen seurantaan ja kuulisimme säännöllisesti, missä mennään.

Oppisopimus on työelämälähtöisin keino opiskella ammatti. Syrjäytymisuhan alla olevat nuoret, joille oppilaitos ei sovi, voivat työssä kokea onnistumisen elämyksiä. Oppisopimus on haasteellinen. Se vaatii opiskelijalta paljon muun muassa itsenäisyyttä ja elämän hallintaa. Yksi keskeinen kysymys on, mistä löytää yrityksiä, jotka osaavat ohjata nuorta, sillä pk-yrityksillä ei ole aina resursseja irroittaa ihmistä neuvomaan.

Vuorinen: Meidän tehtävämme on varmistaa, että kouluttava yritys osaa ohjata. Se on yksi laatutekijä. Toisaalta työpaikkojen välitys kuuluu te-toimistoille. Oppisopimuskoulutuksen asiantuntemus ja työnvälityksen osaaminen pitäisi yhdistää niin, että voisimme tehostaa oppisopimuskoulutuspaikkojen välitystä.

Viinisalo: Olemme esittäneet Omnian kanssa alueellista kokeilua, jossa työvoimahallinto välittäisi oppisopimuspaikkoja. Meillä on tietty osa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, jotka voisivat käyttää oppisopimuskoulutusta hyväksi.

Tarvitaan ajatusmallien muuttamista

Vahasalo: Opinto-ohjaajat ovat myös avainhenkilöitä. Heidän lukumääräänsä on lisätty ja rahaa kohdennettu koulutukseen.

Vuorinen: Hallitusohjelmassa voitaisiin miettiä myös lisäkoulutuksen rahoituspohjaa. Jos voisimme maksaa työnantajille enemmän koulutuskorvausta, pk-yritykset kouluttaisvat enemmän henkilöstöään.

Vahasalo: Rahoituspohjaan otetaan kantaa samalla kun koko ammatillista koulutusta uudistetaan tällä vaalikaudella.

Vuorinen: Nuorten, maahanmuuttajien ja syrjäytymisvaarassa olevien ryhmien asemaa parantaisi se, että he voisivat suorittaa osatutkintoja. Jos suorittaa moduleita tutkinnosta, rahoitus on niin pieni, ettei se riitä. Jos moduleita voisi suorittaa kokonaisyksikköhinnalla, saisimme opiskelijoiksi sellaisia henkilöitä, joiden on vaikeaa asennoitua siihen, että pitää opiskella kolme vuotta.

Vahasalo: Oppisopimus on nopeasti työelämän uusiin tarpeisiin vastaava koulutus, jonka kaikkia mahdollisuuksia ei vielä ole oivallettu. Meillä on pitkät perinteet oppilaitosmuotoisesta koulutuksesta, jossa on korostettu seiniä. Tarvitaan ajatusmallien muuttamista.

Olen saanut yrityksistä palautetta, että ammatillisista oppilaitoksista tulevilla nuorilla ei usein ole riittävää ammattitaitoa, vaan yrityksen pitää kouluttaa lisää. Voisiko tässä käyttää oppisopimusta?

Viinisalo: Suomessa pitäisi kehittää 2+1 -mallia, jossa ammattikoulussa ollaan 2 vuotta ja sitten siirrytään oppisopimukseen.

Vuorinen: Opettajien työelämätuntemusta tulee jatkuvasta ylläpitää ja kehittää. Se on suuri haaste. Ammatillisen koulutuksen perusedellytys pitää olla se, että jokainen opettaja on tiiviissä yhteydessä työelämään.

Viinisalo: Myös nuorten oppisopimusopiskelijoiden palkkauskysymys pitäisi selvittää. Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Simolinna on esittänyt, että nuorelle maksettaisiin pienempää palkkaa, mutta veroprosentti olisi vastaavasti pienempi. Näin työnantajan kulut olisivat pienemmät, mutta nuoren käteen jäävä palkka ei olisi kohtuuttoman pieni.

Vahasalo: On totta, että pitää löytää taloudellisia kannustuksia.

Vuorinen: Ja tähän loppuun vielä henkilökohtainen kysymys: Mitä teet vapaa-aikanasi?

Vahasalo: Harrastan ruoanlaittoa, kokeilen uusia reseptejä ja kutsun ystäviä syömään. Harrastan myös kaikenlaista liikuntaa.