Vesan kanssa yhteistyö sujuu mallikkaasti. Aina, kun olen pulassa, Vesa vastaa – on hän sitten vaikka jängällä joikaamassa, Merja Winha-Järvinen nauraa.

Hänellä on vuosia kestäneen yhteistyön aikana herännyt monenlaisia kysymyksiä, sillä Nurmijärven kunta käyttää oppisopimusta paljon henkilöstönsä koulutukseen. Reilut 2500 henkilöä työllistävässä kunnassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana koulutettu oppisopimuksella noin 370 henkilöä. Tällä hetkellä voimassa olevia sopimuksia on 51.

– Suurimmat ryhmät ovat koulunkäyntiavustajat ja laitoshuoltajat. Jonkin verran on koulutettu lähihoitajia ja liikuntapaikkojen hoitajia. Johtamisen erikoisammattitutkinnossa on meneillään toinen ryhmä.

– Lähihoitajia on koulutettu myös 2+1-mallilla. Kaksi vuotta oppilaitoksessa ja viimeinen vuosi työpaikalla oppimassa oppisopimuksella sopii lähihoitajille hyvin, koska ammatissa vaaditaan paljon käytännön osaamista, Merja Winha-Järvinen sanoo.

Palkka myös lähipäiviltä

– Nurmijärven kunnassa kannustetaan kouluttautumaan ja yleisesti ottaen koulutukseen pääsee, jos haluaa ja siihen löytyy sopiva muoto. Työnantaja maksaa palkan lähipäiviltä kaikille, mikä on melko harvinaista ainakin rekrytointikoulutuksessa, Merja Winha-Järvinen sanoo.

Omat hyvät kokemukset herättivät aikoinaan hänen kiinnostuksensa oppisopimuskoulutukseen.

– Koulutimme nuoriso-ohjaajia oppisopimuksella, koska siihen aikaan ei ollut saatavilla alalle koulutettuja henkilöitä. Totesin, että oppisopimus on loistava tapa kouluttaa, innostuin siitä ja nykyään koordinoin talon sisällä oppisopimustoimintaa. Vaikka jokainen yksikkö tekee omat koulutuspäätöksensä, autan yksikköjä jakamalla tietoa ja markkinoimalla eri koulutuksia. Käyn myös puhumassa oppisopimuksesta eri ryhmille, muun muassa työttömille nuorille, Merja Winha-Järvinen kertoo.
Vaikka hän liputtaa oppisopimuskoulutuksen puolesta, ei hän kuitenkaan suosittele sitä 16- vuotiaille koulunsa päättäneille nuorille.

– Heille on tärkeää kuulua vertaisryhmään. Oppisopimusopiskelijat menevät suoraan työelämään, jossa ympärillä olevat ovat paljon vanhempia. Monella nuorella on myös väärä luulo, että oppisopimus on vain hengailua ja että samalla saa ammatin ja palkkaa tarvitsematta opiskella. Oppisopimusopiskelu edellyttää kuitenkin, että osaa itse etsiä tietoa ja pystyy pitämään huolen opinnoistaan. Mutta sellaiselle nuorelle, joka jo on opiskellut ja haluaa vaihtaa ammattia, oppisopimus sopii hyvin, Merja Winha-Järvinen sanoo.

Kunnissa hyvä työssäoppimisympäristö

Vesa Riekki ja Merja Winha-Järvinen tuntevat toisensa hyvin. Kun kemiat pelaavat, on helppoa  toimia yhdessä. Vesan mielestä kunnat ovat tänä päivänä tärkeitä oppisopimuskouluttajia.

– Perustutkinnot ovat tänä päivänä tosi laajoja. Esimerkiksi rakennusalalle halutaan kouluttaa moniosaajia, mutta samaan aikaan yritykset erikoistuvat eivätkä enää pysty tarjoamaan työssäoppimispaikkoja. Kunnat pystyvät tarjoamaan hyvän työssäoppimisympäristön, kunhan  työssäkierto toimii, Vesa Riekki sanoo.

Koulutustakuu on osa yhteiskuntatakuuta ja jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai oppisopimuskoulutuksessa. Takuun tavoitteena on estää nuorten syrjäytymistä työelämästä ja yhteiskunnasta.

On hieno asia, että oppisopimuskoulutus on nostettu esiin yhtenä varteenotettavana koulutusmuotona syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Oppisopimus on käytännönläheinen tapa kouluttautua ja saada ammatti, helppoa opiskelijalle siis, vai onko sittenkään?

Oppisopimus on hyvä koulutusvaihtoehto käytännöllisesti orientoituneelle, ajankäytön hallitsevalle, aktiiviselle ja itsenäiselle ihmiselle, joka haluaa aktiivisesti ottaa selvää omaan alaansa liittyvistä kysymyksistä.

Vaikka oppisopimuksessa korostetaankin käytännönläheisyyttä, perustuu ammatin oppiminen teoriatietoon ja ennen kaikkea kykyyn soveltaa teoriaosaamista erilaisiin tilanteisiin ja työympäristöihin. Oppisopimuskoulutuksessa teorian osuutta ei siis tule unohtaa. Tietopuolista koulutusta on suhteellisen vähän ja se annetaan tiiviissä paketeissa lähiopetusjaksoilla. Tämä edellyttää opiskelijalta nopeaa omaksumiskykyä ja uuden tiedon soveltamiskykyä käytäntöön suhteellisen itsenäisesti.

Oppisopimusopiskelu edellyttää itsearviointitaitoja sekä oman työn sisältöjen ja aikataulujen suunnittelua. Nämä ovat suhteellisen haasteellisia opiskelun metataitoja. Näiden taitojen opiskelua tulisikin sisällyttää tietopuoliseen koulutukseen ainakin opintojen alussa. Lisäksi opiskelijan tulee kyetä omaksumaan työpaikan säännöt ja yleiset työelämän toimintatavat.

Työpaikkaohjaajalla on tärkeä rooli tukea opiskelijaa opintojen suunnittelussa ja tiedon soveltamisessa käytäntöön. Jotta opiskelija voi saada parasta mahdollista ohjausta työpaikkaohjaajaltaan, täytyy ohjaajan omata hyvä alan substanssiosaaminen ja vuorovaikutustaidot. Ohjaustaitoja opiskellaankin työpaikkaohjaajakoulutuksissa. Lisäksi työpaikkaohjaajalla täytyy olla ajallisesti riittävät resurssit opiskelijan ohjaamiseen. Opiskelijan puolestaan täytyy kyetä kommunikoimaan ohjaustarpeistaan.

Oppisopimus on hyvä vaihtoehto yksittäisille opiskelijoille, mutta ei ratkaisu kaikille koulunpenkkiä vieroksuville nuorille. Nuorilla on usein virheellisiä käsityksiä ja ennakko-odotuksia oppisopimusopiskelusta. Oppisopimusta harkitsevan nuoren kannattaa istua alas koulutustarkastajan kanssa, kartoittaa hyvin työpaikan mahdollistamat työtehtävät ja yhdessä selvitellä oppisopimusopiskelun soveltuvuutta juuri hänelle, huomioiden myös opiskelun vaatimukset. Tämä on tärkeää, jotta ei tule pettymyksiä ja opintojen keskeytyksiä. Aloitusvaiheen ohjaus ja neuvonta ovat onnistuneen oppisopimusopiskelun avainasiat.

Oikea ala, motivoitunut opiskelija ja työpaikan halu tukea nuorta opinnoissaan takaavat hyvän alun oppisopimusopiskelulle. Tällöin oppisopimus voi osoittautua äärettömän kiinnostavaksi ja hienoksi tavaksi saada uusi ammatti ja herättää opiskelijassa kipinän jatko-opintoihinkin myöhemmässä elämänvaiheessa.

Juhlassa palkittiin menestyneitä oppisopimusopiskelijoita stipendein ja työpaikkakouluttajia esinelahjoin. Lisäksi palkituille ammattitutkinnon suorittaneille jaettiin Keski-Suomen Mestarikillan toimesta kisällinkirjat ja erikoisammattitutkinnon suorittaneille mestarinkirjat. Juhlapuheen piti Jyväskylän koulutuskuntayhtymän johtaja Vesa Saarikoski.

Perustutkinnon suorittaneista palkittiin seuraavat:

• Niko Heinonen, SM Rakenne, rakennusalan perustutkinto
• Iryna Korniyenko, Jyväskylän kaupunki/Sivutaskun päiväkoti, sosiaali- ja terveysalan perustutkinto
• Visa-Matti Kuitunen, Lamminmäen tilat Ay, matkailualan perustutkinto
• Tiina Salonen, Jämsän Palvelukoti Oy, sosiaali- ja terveysalan perustutkinto

Kisällinkirjat jaettiin palkituille ammattitutkinnon suorittaneille:

• Mikko Kivi, Skanska Talonrakennus Oy, talonrakennusalan ammattitutkinto
• Pirjo-Riitta Vauhkonen, Puolustusvoimien ruokahuollon palvelukeskus/Tikkakosken muonituskeskus, suurtalouskokin ammattitutkinto
• Anu Ylönen, Laukaan kunta/Vihtavuoren koulu, koulunkäyntiavustajan ammattitutkinto
• Mestarinkirjat jaettiin palkituille erikoisammattitutkinnon suorittaneille:
• Petri Mäkinen, ISS Palvelut Oy, kiinteistönhoitajan erikoisammattitutkinto
• Anu-Sirkka Nieminen, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri/Ruokapalvelu Caterina, hotelli-, ravintola- ja suurtalousesimiehen erikoisammattitutkinto

Työpaikkakouluttajista palkittiin seuraavat:

• Aino Hurmerinta, Jyväskylän kaupunki/Keljonkankaan perhepäivähoito
• Kari Pirinen, Puukeskus Oy
• Heli Viinikainen, Hankasalmen kunta/Kuuhankaveden koulu
• Raija Virkkunen, Jämsän kaupunki, Päihde- ja mielenterveyspalvelut

Virallisen ohjelman jälkeen nautittiin buffeen herkullisista antimista ja Teatteri Eurooppa Neljän revyystä: Asiaa vierestä.

Juhlaan osallistui noin 250 henkilöä.

LS on Englannin postin omistama eurooppalainen pakettikuljetusyritys, joka kattaa kaikki Euroopan maat omilla verkostoilla ja jonka pääpaikka Suomessa on Turussa.

Kaikki alkaa siitä, että Sarianna Sauren ottaa yhteyttä yritykseen ja kertoo halustaan päästä oppisopimukseen. Paikkaa ei löydy heti, mutta vähän myöhemmin tulee yrityksessä tarve palkata uusi työntekijä. Silloin Sarianna muistetaan. Merja Pohjola ottaa yhteyttä Turun oppisopimustoimistoon saadakseen tietoja oppisopimuskoulutuksesta. Ammattitaitovaatimukset ja työpaikalla tapahtuvan koulutuksen sisällöt selvitetään yhteisissä keskusteluissa työnantajan ja opiskelijan välillä. Keskustelun pohjana käytetään työtehtäväkartoitusta.

Yksikön johtaja ja työpaikkaohjaaja tulevat työpaikkaohjaajille tarkoitettuun TEPA-koulutukseen.

TEPAssa parasta keskustelut

– Oppisopimus on meille kaikille uutta ja opimme koko ajan lisää, Merja Pohjola sanoo. Hän antaa täyden tunnustuksen oppisopimuspalvelujen tuelle.

– Minulla on ollut se käsitys, että oppisopimus on työläs ja vaatii paljon paperityötä, mutta se käsitys on muuttunut. Olen saanut kaiken tarvitsemani tuen ja tiedon. Sain jopa apua käännöksissä, kun minun piti faksata paperit pääpaikkaamme Tanskaan.

– Sarianna  aloitti syksyllä 2011 liiketalouden perustutkinnon suorittamisen. Samaan aikaan saimme viestiä TEPA-koulutuksesta. Totesimme asiakaspalvelusta vastaavan Tarja Ruohosen kanssa, että lisäoppi ei ole pahitteeksi ja ilmottauduimme työpaikkaohjaajan tapaamiseen. Tarja vastaa pitkälle Sariannan työpaikalla tapahtuvasta koulutuksesta.

– Materiaali, jota saimme oli hyvää, mutta suurin anti oli kuitenkin keskustelut muun ryhmän kanssa. Yrityksissä, joissa on kokemusta oppisopimuskoulutuksesta tiedetään, mitä kaikkea matkalla voi tulla vastaan. Saimme käytännön tietoa, joka ei ehkä muuten olisi tullut esille. TEPA selkeytti monta asiaa, muun muassa sen, mitä ohjaajan rooliin kuuluu, Merja Pohjola sanoo.

Hänen mielestään yhden iltapäivän mittainen tapaaminen on kestoltaan ihanteellinen.

Blue Sign Oy:ssä tapahtui vuoden vaihteessa omistajanvaihdos, kun seitsemän vuotta yrityksessä työskennellyt Sanja Sadwinski osti yrityksen itselleen.  Omistajan vaihdoksen myötä tarvittiin yritykseen uusi työntekijä. Blue Signin tuotevalikoima on laaja leimasimista painotuotteisiin ja liikelahjoista mainostekstiileihin. Kaikkien näiden vaatimien tekniikoiden oppiminen voi tapahtua vain työssä.

– Aikaisemmin oppisopimuksella on koulutettu useita henkilöitä, joten minäkin otin yhteyttä Turun oppisopimustoimistoon. Samaan aikaan Tuija tuli meille työharjoitteluun Turun ammatti-instituutista, jossa hän oli syksyllä aloittanut painoviestinnän perustutkinnon opinnot,  Sanja Sadwinski kertoo.

Yhteinen tavoite löytyi pian.  Sanja Sadwinski tarvitsi työntekijän ja Tuija Harju halusi jatkaa opintojaan mieluiten oppisopimuksella. Kun lisäksi naisten kemiat sopivat hyvin yhteen ja asenne työhön oli molemmilla samanlainen, Tuija meni

Turun oppisopimustoimiston infotilaisuuteen selvittämään mahdollisuuksia siirtyä oppisopimukseen.

– Kaikki tapahtui nopeasti ja helposti. Kun yhteys oppisopimustoimistoon oli solmittu, alkoi tapahtua. Myös koulu oli hyvin mukana,  Sanja Sadwinski kiittelee.

Työtehtäväkartoitus pohjana

Kun oppisopimus oli selvä, istuivat opettaja, työnantaja, opiskelija ja koulutustarkastaja Vesa Laakso saman pöydän ääreen selvittämään, mitä tutkintoon kuuluvia tehtäviä voidaan oppia Blue Sign Oy:ssä ja mitä tehtäviä pitää muualla opetella.

– Pohjana oli työtehtäväkartoitus, josta selviää tutkinnon edellyttämät tehtävät. Kaikkia tutkinnon edellyttämiä osa-alueita ei meillä tehdä ja ne Tuija  käy suorittamassa loppuun oppilaitoksessa, Sanja Sadwinski sanoo.

Sanja Sadwinski on tyytyväinen Tuija Harjun lähipäiviltä tuomaan uuteen tietoon.

– Jos meille tulee eteen esimerkiksi tiedostojen yhteensopivuusongelmia, joita emme pysty ratkaisemaan, Tuija vie ne oppilaitokseen ratkaistaviksi.

Orimattilalaisen Perustava Oy:n toimitusjohtajan Markku Nenosen mielestä oppisopimuskoulutusta on viime vuosina kehitetty entistä toimivampaan suuntaan.

– Rakennusalan yrittäjän näkökulmasta oppisopimus on hyvin varteenotettava koulutusvaihtoehto. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että tekemällä oppii parhaiten, Markku Nenonen toteaa.

Perustava Oy:ssä on viime aikoina hyödynnetty 2+1 -mallia.

– 2+1 -mallin vahvuutena on se, että opiskelija ei tule työmaalle aivan puskista, vaan alalle vaadittavia perusteita on jo käyty läpi Koulutuskeskus Salpauksen järjestämässä tietopuolisessa koultuksessa. Mielestäni 2+1 -malli antaa paremmat valmiudet työssä oppimiseen kuin vanha malli, Markku Nenonen mainitsee.

Hyvä mahdollisuus työllistyä

2+1 -mallissa opiskelija saa viimeiseltä opintovuodeltaan palkkaa samalla, kun hän ammentaa arvokasta työkokemusta. Valmistuttuaan opiskelijalla on hallussaan sekä perustutkinto että vuosi työkokemusta.

Orimattilasta kotoisin oleva Joni Kokko kiinnostui oppisopimuskoulutusvaihtoehdosta heti kun sai siitä enemmän tietoa.

– Koulunpenkillä istumisen jälkeen kaipasin jotain käytännön tekemistä, Joni Kokko kertoo.

2+1 -malli on Kokon mielestä erittäin hyvä vaihtoehto kouluttautua rakennusalalle.

– Kahden vuoden aikana oppii hyvin alan perusteet ja tämän jälkeen pääsee testaamaan opittua työelämässä. Voin hyvillä mielin suositella tämänkaltaista opiskelumuotoa. Rakennusalan käytännöt oppii parhaiten omin käsin tekemällä. Palkallinen työ lisää kummasti motivaatiota, Joni Kokko lisää.

Nuoren miehen perustutkintoon tähtäävät opinnot ovat päättötyötä vaille valmiit.

Lue myös:

Viimeinen vuosi oppisopimuksessa = 2 + 1

Huipputekniikka vaatii huippuosaamista

Vaativaa erikoistekniikkaa käyttävissä yrityksissä saadaan oppisopimuksen avulla koulutettua sellaisia osaajia kuin yrityksessä tarvitaan. Niissä 2 + 1 -malli toimii erittäin hyvin.

Kokkola LCC Oy tekee erikoisosaamista vaativaa laserpinnoitusta ainoana yrityksenä Suomessa.

– Laserpinnoitukseen ei ole saatavana valmista työvoimaa. Pääsääntöisesti meille rekrytoitavilla on metallialan peruskoulutus.

Täällä heille opetetaan koneistajan ammatti oppisopimuksella ja he erikoistuvat meidän koneisiimme ja täällä käytettäviin materiaaleihin,  kertoo yrityksen hallituksen puheenjohtaja Ahti Ekdahl.

– Kokeilimme yhdessä Keski-Pohjanmaan oppisopimustoimiston kanssa 2 + 1 -mallia. Meillä oli työharjoittelussa kaksi metallialan opiskelijaa, jotka olivat osoittaneet, että sopivat tänne hyvin. Sovimme, että pojat suorittavat tutkinnon loppuun oppisopimuksella. Oppisopimusajaksi jäi puolitoista vuotta, mutta poikia ei pidennetty opiskeluaika haitannut, koska he saivat oppisopimusajalta palkkaa.

Henri Hasala on toinen 2 + 1 -malliin osallistuneista. Hänen mielestään vaihto oppisopimukseen oli hyvä vaihtoehto.

– Pääsin tekemään oikeita töitä ja harjoittelemaan sille koneelle, jossa nyt työskentelen. Tärkeää oli myös saada palkkaa ja se, että valmistumisen jälkeen sain vakinaisen paikan, hän sanoo.

Lue myös:

Oikealla asenteella osaajaksi

Uudessakaupungissa toimiva Lounaskahvila Vanha Salkomppi Oy on yksi niitä yrityksiä, joka kiinnostui Nappaa Nuori-kampanjasta ja solmi oppisopimuksen Matti Hiedan kanssa. Porkkanana toimivat nuoresta maksettavat tuet ja se, että Matti oli jo työharjoittelussa osoittanut osaamisensa ja myönteisen asenteensa työhön.

– Matti oli meillä työharjoittelussa, kun oppisopimustoimistosta tuli tietoa Nappaa Nuori -kampanjasta. Tarjous houkutteli,  koska meitä oli vain kolme ja halusin vahvistaa porukkaa niin, että jos joku on sairas tai lomalla, ei tule heti paniikkia, kertoo yrittäjä Mari Kohvakka, jonka 90-paikkainen kahvilaravintola tarjoaa tiloissaan myös kokous-, juhla- ja saunapalveluja.

–  Olin nähnyt Matin työpanoksen ja tiesin, että rahkeet ja kiinnostus riittävät. Myös Matti oli nähnyt talon tavat ja työn ja halusi jäädä meille ja opiskella suurtalouskokiksi.

Kampanjassa maksettava lisätuki nuoresta toimi Mari Kohvakan mukaan porkkanana. Samoin se, että yritykselle maksetaan perustutkintoa suorittavasta nuoresta myös palkkatukea. Myös oppisopimuksen määräaikaisuus on yritykselle etu.

– Se antaa minulle yrittäjänä turvaa. Tiedän, että Matti pysyy meillä ainakin seuraavat kaksi vuotta.

Mari Kohvakka on aloittanut itsekin opiskelun oppisopimuksella.

– Tavoitteena on yrittäjän ammattitutkinto. Haluan kehittää yritystä ja saada siihen myös ulkopuolista näkemystä, hän kertoo.

Nuorelle annettava mahdollisuus

Tomi Nummiston (oik.) ja Ilkka Laineen välissä seisova Mikko Ruohonen on jo valmistunut oppisopimuksella, vasemmalla Joni Hautamäki.

– Mistä nuori saa työharjoittelua, jos kukaan ei tarjoa työpaikkaa, kysyy Ilkka Laine, toinen Kiinteistö Laine & Nummisto Oy:n omistajista. Kahdeksan henkilöä työllistävässä kiinteistöpalvelualan yrityksessä jo toinen nuori on koulutettavana oppisopimuksella.

– Ensimmäisestä oli niin hyviä kokemuksia, että uskalsimme ottaa heti perään toisen, Tomi Nummisto sanoo.

– Jos kaverilla on työintoa, pitää antaa mahdollisuus. Oppisopimus on määräaikainen työsuhde, sen aikana ehtii nähdä kaverin hyvät ja huonot puolet. Nuorista saa myös omannäköisiä. Jos ottaa pitkään työssä olleen, kaveri tietää kaiken kaikesta eikä välttämättä istu joukkoon.

– Tärkeää on antaa mahdollisuus. Ei työ tekemällä lopu, ei tältä alalta ainakaan, Ilkka Laine sanoo.

Joni Hautamäki tuli ensin kesätöihin ja vakuutettuaan työnantajansa työhaluistaan, hän pääsi oppisopimukseen. Parhaillaan Joni  suorittaa kiinteistöpalvelujen perustutkintoa ja on tyytyväinen saatuaan opiskelupaikan. Hän sanoo kyllästyneensä lorvailuun ja viihtyvänsä työssä.

Työporukkaan ammattia oppimaan

Vesa-Matti Sahonen palkkaa mielellään nuoria Lemminkäisen Talotekniikkaan.

Turun iv-osaston johtaja Vesa-Matti Sahonen Lemminkäisen Talotekniikka Oy:stä sanoo ottavansa mielellään nuoria  oppisopimukseen.

– Nuorella, joka haluaa oppisopimukseen, on jo selvä käsitys työstä ja hän on sitoutunut siihen. Nuori myös oppii alusta asti tapamme toimia paremmin kuin vanhempi työntekijä, Sahonen sanoo.

Talotekniikassa on ilmastointitöitä opiskellut viisi oppisopimusopiskelijaa, joista neljä on tullut suoraan peruskoulusta. Parhaillaan oppisopimuksessa on yksi.

Pystymetsästä Sahonen ei kuitenkaan ole ottanut yhtään oppisopimusopiskelijaa.

– Joko nuori on ollut kesätöissä tai muuten talossa sen aikaa, että  tiedetään, millainen asenne nuorella on työhön ja onko työaika hallussa.  Kun  asenne on kohdallaan, työn oppii, jos viitsii kuunnella ja katsoa mallia, hän sanoo.

Nuori pannaan mahdollisimman nopeasti oikeisiin töihin eikä varastoja siivoamaan. Oppiminen työpaikalla tapahtuu  vanhempien asentajien johdolla.

– Hän oppii siinä samalla kun ammattimies tekee työtään.  Hänestä tulee työporukan jäsen ja hän pääsee mukaan urakkaan, Sahonen sanoo.

Opetusministeri Jukka Gustafsson vieraili seminaarissa, kiitos siitä ministerille!

Oli positiivista kuulla, että oppisopimuskoulutus tullaan säilyttämään selkeästi yhtenä erillisenä ammatillisen koulutuksen muotona. Tämä siksi, että aina välillä tuntuu ja kuulee sanottavan, että ei oppisopimuskoulutus mitenkään eroa muista koulutusmuodoista.

Lisäkoulutuksen leikkauspäätöksiä ei täsmällisesti vielä saatu, mutta lopulliset päätökset saadaan syyskuussa 2012. Nyt on kuitenkin hyvä aika alkaa jokaisen tahollaan miettiä, miten saadaan nuoria lisää oppisopimuskoulutukseen. 2+1 ym variaatiot on nyt syytä kaivaa esiin ja miettiä miten niiden toteuttaminen saadaan käyntiin. Pirkanmaan oppisopimuskeskuksen esittelemässä toteutusmallissa on varmaan opittavaa muillekin.

Erityisesti jäi mieleen se, että ei kannata lähteä asian tiimoilta soitellen sotaan, vaan toteutus kannattaa kuvata ja suunnitella mahdollisimman tarkasti etukäteen. Suunnitteluun kannattanee ottaa mukaan oppisopimusten toteuttamiseen osallistuvan verkoston jäseniä laajemminkin. Mallia eri osapuolille lanseeratessa on hyvä kertoa, että TEM:n marraskuussa toteuttaman nuorisokyselyn mukaan yli puolet nuorista halusi nimenomaan oppisopimuskoulutukseen. Joissain tapauksissa olisi perusteltua,  että jo koulutuksen suunnitteluvaiheessa tehdään suunnitelma koulutuksen toteutuksesta esim. 2+1- mallin mukaan.

Haasteellista oppi­sopimuskoulutuksen kannalta on tietenkin se, että mistä löytyy sopivia oppisopimustyöpaikkoja.

Nyt sitten vaan asiaa kehittelemään!

Tarmo Välikoski
puheenjohtaja
Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry

Kari Viinisalo, Aulis Pitkälä ja Anne Vuorinen keskustelivat oppisopimuskoulutuksen näkymistä.

Espoon sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälä aloitti vuoden vaihteessa viisivuotiskautensa Opetushallituksen pääjohtajana. Hän pohti koulutuksen tulevaisuutta yhdessä oppisopimusjohtaja Kari Viinisalon ja oppisopimusjohtaja Anne Vuorisen kanssa.

Kari Viinisalo (KV): Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä, millaisin ajatuksin lähdet uuteen tehtävään?

Aulis Pitkälä (AP): Edessä on paljon haasteita ja muutoksia, kuten kuntauudistus, valtionosuusjärjestelmän uudistuminen sekä muun muassa varhaiskasvatuksen, esiopetuksen, perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteiden muutokset. Iso tavoite on myös se, että Suomi olisi maailman osaavin kansakunta vuonna 2020 tilanteessa, jossa rahat vähenevät.

Anne Vuorinen (AV): Millaisia koulutuspoliittisia linjauksia on tulossa? Kiinnostavaa on myös kuulla, onko koulutuksen järjestäjien verkko metropolialueella hajanainen?

AP: Aikuiskoulutus eriytettiin ministeriössä tiedepuolelle. Tämä osoittaa aikuiskoulutuksen arvon selkeää nousua. Jos kuntauudistuksen myötä Suomeen syntyy isompia peruskuntia, johtaa se todennäköisesti kentän jonkinasteiseen yhtenäistymiseen. Pääkaupunkiseudulla on edelleen paljon koulutuksen järjestäjiä, ja erityisesti aikuiskoulutuksen kenttä on seudulla hajanainen. En kuitenkaan usko nopeisiin muutoksiin. Rahoituksen kehityksellä ja ammattikorkean ja aikuiskoulutuksen kohdalla myös paikkojen vähentymisellä on merkitystä. Oman haasteensa tähän tuo se tosiasia, että todella moni nuori aikuinen on vailla ammatillista koulutusta.

KV: Tärkeä kysymys on myös syrjäytymisen ehkäiseminen.

AP: Suuri osa työttömistä nuorista on vailla ammatillista koulutusta. Uskon, että valtion puolelta heihin tulee lisäsatsausta.

KV: Euroopan nuorisotyöttömyysluvut osoittavat, että oppisopimusmaissa nuorisotyöttömyys on selvästi alhaisempi kuin muualla. Kun se Espanjassa on 45 prosenttia, Saksassa se on alle 10 ja Sveitsissä 4. Miten sinä näet oppisopimuksen?

AP: Oppisopimus on erittäin hyvä väylä työelämään. Siinä on kyseessä määräaikainen työsuhde, joka toivottavasti jatkuu koulutuksen jälkeen. Työelämälähtöisyyttä pitää yleensäkin kehittää. Oppisopimuskoulutuksessa kahden työnantajan malli voisi helpottaa oppisopimuksen järjestämistä.  Joidenkin nuorten kohdalla voi olla hyvä ensin käyttää työpajaa tai muuta vastaavaa ja ehkä sen jälkeen ohjata heidät oppisopimukseen.

KV: Helsingissä on saatu hyviä kokemuksia, kun joustavan perusopetuksen yhteydessä on etsitty nuoria, jotka pärjäävät työelämässä.

AP: Opinto-ohjausta pitäisi kehittää yksilöllisen ohjauksen suuntaan. Näin jokainen olisi opintojen päättövaiheessa miettinyt, mikä on mieleinen väylä ja mikä sopii yhteen oman osaamisen kanssa. Osa opintojen keskeyttämisistä johtuu siitä, ettei ole punnittu riittävän tarkasti, mihin hakeudutaan. Jatkossa yhteisvalinnassa asetetaan varmasti etusijalle ammatillista koulutusta vailla olevat nuoret.

AV: Olet sanonut, ettei koulutus ole kuluerä vaan investointi tulevaisuuteen. Mitä muita teesejä sinulla on?

AP: Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa. Opiskelun pitäisi olla mielekästä ja mieleistä. Jos koulussa on tylsää, se pitää muuttaa. Oppimismenetelmien pitäisi olla aktivoivia, esimerkiksi oppimispelejä, tietotekniikkaa, projekteja ja yhdessä tekemistä.

AV: Vaaditaanko opettajalta intohimoista suhdetta työhönsä?

AP: Kyllä varmasti, en usko leipäpappeihin. Opettajilla pitää olla halu edistää oppimista kaikin tavoin.

AV: Yläkouluvaihe on lapsille ja nuorille haasteellinen. Pitäisikö siellä tehdä suurempiakin uudistuksia?

AP: Myös yläkoulussa pitäisi olla aktivoivia menetelmiä. Kaikissa oppilaitoksissa keskeisintä olisi luoda oppimisyhteisö, jossa kaikki tekisivät oppimisen eteen töitä ja jossa jokainen on vastuussa kaikkien oppimisesta. Kun satsataan myös opettajien hyvinvointiin, se leviää oppilaidenkin puolelle. Oppimisessa tarvitaan myös elämyksiä, ja tässä keskeisenä ovat taideaineet. Tehdään yhdessä vaikka ooppera.

KV: Miten päästään siihen, että Suomi olisi vuonna 2020 osaamisen johtava maa?

AP: Yksi keino on vahvistaa varhaiskasvatusta luomalla päivähoitoon oppimistuokioita. Koulutuksen järjestäjien pitäisi tehdä pitkäjänteinen koulutuksen kehittämissuunnitelma. Tavoitteena voisi olla vaalikauden mittainen ohjelma, jossa tieto- ja viestintätekniikan käyttöön ja koulutuksen sisältöihin kiinnitettäisiin huomiota, samoin mm. opetusmenetelmiin ja johtamiseen. Koulutus pitäisi nostaa keskustelun keskiöön ja tietoisesti miettiä, mihin suuntaan sitä halutaan viedä, ja mihin satsata. Samalla voitaisiin miettiä tasa-arvo-ohjelmaa.

AV: Edistäisikö se koulutuksen järjestäjien keskinäistä yhteistyötä?

AP: Koulutustakuu-ajattelu ei toteudu, jos ennakointi ei ole kunnossa. ja ennakoinnin perusteella ei tehdä johtopäätöksiä. Silloin yhteistoiminta on ihan välttämätöntä. Esimerkiksi toisella asteella tilojen ja henkilöstön yhteiskäyttöä tulee edistää.

KV: Oppisopimuskoulutuksen edustajana näkisimme, että oppisopimuskoulutus aidosti liitettäisiin koulutuksen järjestäjien strategisiin rakenteisiin. Työelämässä saatu koulutus ja kokemus pitäisi myös tunnistaa ja tunnustaa, kun aikuisille laaditaan koulutusohjelmia.

AP: Olemme tekemässä Sade-ohjelman osalta oppijan verkkopalvelua, johon on tarkoitus liittää todennetun osaamisen rekisteri. Henkilökohtaiset oppimispolut on peruskysymys, johon liittyvät myös tutkintojen kehittäminen ja rakenteistaminen.

AV: Melkoiset säästötoimet ovat tulossa. Mistä viimeiseksi säästettäisiin, jos se olisi pääjohtajan hallinnassa?

AP: Ei ainakaan koulutuksesta. Tässä maassa ei ole tulevaisuutta ilman osaamista. Koulutuksen järjestäjien pitäisi miettiä, miten parantaa tuottavuutta ja laatua ja etsiä uusia keinoja parantaa oppimista.

AV: Lopuksi vielä muutama henkilökohtainen kysymys. Miten vietät vapaa-aikaasi?

AP: Aika vähän jää vapaa-aikaa, mutta vietän sitä mielelläni mökillä. Pidän myös oopperasta, baletista ja kirjallisuudesta.

KV: Miten olet päätynyt koulutusmaailmaan ja nykyiseen tehtävääsi?

AP: Olen suomen kielen maisteri ja opiskellut myös historiaa ja kirjallisuutta. Olen myös toiminut opinto-ohjaajana. Kun menin aikanani kesäharjoittelijaksi lääninhallitukseen, hallinto vei mennessään, ja sillä sektorilla olen sitten tehnyt elämäntyöni.