Kategoriat
Uncategorized

Oppisopimuksella liikunta-alalle

Ville Komulainen voi tulevassa ammatissaan liikuntaneuvojana yhdistää jääkiekkotaustansa lasten ja nuorten valmentamiseen. Reilut kaksi vuotta kestävästä oppisopimuskoulutuksesta on vuosi takana.

Ville Komulaisella on takanaan vuosi liikuntaneuvojan oppisopimusopintoja. Vaikka nyt kaikki on hyvällä mallilla ja tulevaisuus näyttää hienolta, ei näin ole ollut koko oppisopimuskoulutuksen ajan.

– Alussa minua epäilytti, onko lasten- ja nuorten ohjaaminen minulle se oikea ala. Onneksi juttelin asiasta työnantajani toiminnanjohtaja Mika Pieniniemen ja koulutussuunnittelija Jukka Vuolletin kanssa ja päätin katsoa rauhassa, miltä tämä tuntuu. Loppujen lopuksi tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä.

Liikuntaneuvojan osaamisen skaala on laaja. Tutkinnossa on kolme pakollista osiota: liikuntaneuvojan, liikuntaohjaajan ja tapahtuman järjestämisen osiot. Tämän lisäksi koulutukseen kuuluu kaksi valinnaista osiota.

– Erikoistun soveltavan liikunnan ohjaukseen ja valmennukseen. Vedän tällä hetkellä Oulun Kärpille soveltavaa kelkkajääkiekkoa.
Soveltava liikunta on vammaisille ja liikuntarajoitteisille suunniteltua liikuntaa, jossa heidän vammansa otetaan huomioon.

Oulun Kärpät on Villen työnantaja oppisopimuskoulutuksen ajan. Tai tarkemmin Oulun Kärpät 46 ry, joka on erikoistunut juniorivalmennukseen.

– Uskon, että Villen työllistäminen oppisopimuksella on tuonut Kärpille uusia avauksia ja uudenlaista palvelutarjontaa, Oulun oppisopimustoimiston koulutussuunnittelija Jukka Vuollet pohtii ja viittaa soveltavan liikunnan kelkkajääkiekkoon.

Tietopuolinen yhteistyökumppani löytyi Oulusta

Oulun kaupunki on solminut liikunta-alan oppisopimuskoulutuksia jo vuosien ajan. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun tietopuolisen koulutuksen tarjoaja löytyi omalta seudulta.

– Aikaisemmin oppisopimusoppilaat ovat suorittaneet tietopuolisen osion Etelä-Suomen urheiluopistoissa. Nyt sen tarjoaa Virpiniemen liikuntaopisto. Tämä on suuri helpotus opiskelijoille, Vuollet sanoo.

Opiskelijat matkaavat Virpiniemeen kerran kuukaudessa viikon ajaksi. Tutkintotilaisuudet järjestetään yhteistyössä Lapin Urheiluopiston kanssa.

Villen mielestä viikko koulua kuukaudessa on mukavaa irtaantumista työstä. Lisäksi, kun koulussa oppii uuden asian, pääsee sitä heti kokeilemaan käytännössä.

– Näen saman tien toimivatko annetut opit soveltavaa liikuntaa tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa. Se on hienoa.

Tuoreen tyttövauvan isä ei koe perheen, työn ja opintojen yhdistämistä rankaksi.

– Vaikka oppisopimus perustuu siihen, että valtaosa opinnoista suoritetaan työpaikalla, on tämä kuitenkin koulua. Oppisopimuksen tavoite on oppimisessa ja kehittymisessä sekä työpaikalla että koulunpenkillä.

Ville uskoo, että jos hän suorittaisi liikuntaneuvojan opinnot puhtaasti koulunpenkillä, ei kaikkia oppeja muistaisi siinä vaiheessa, kun olisi aika siirtyä työelämään. Nyt opitut asiat jäävät paremmin mieleen.

Jukka Vuollet korostaa, että liikuntaneuvojan ammatista kiinnostuneella ei tarvitse olla liikuntataustaa. Osa valmistuneista työllistyy esimerkiksi kouluihin, jossa heidän tehtävänään on aktivoida alakoululaisia välituntiliikkumiseen ja sitä kautta innostumaan liikunnasta.

– Villen työssä vahva lajitausta on eduksi, mutta esimerkiksi kouluissa saattaa olla hyötyä, jos ohjaajana on henkilö, jolle liikkuminen ei luonnostaan ole ollut helppoa. Tällaisen henkilön on helpompi samaistua lapseen, jolle liikunta ei ole helppoa eikä kivaa.
Vuollet uskoo, että liikunta-alalle tulee koko ajan uusia työllistymismahdollisuuksia esimerkiksi ikääntyvien ja erityisryhmien liikuttamiseen.
– Tällaiselle oppisopimuskoulutukselle on tilausta.

Kategoriat
Uncategorized

Suomen ensimmäiset monikulttuuriosaajat

Lahden kaupunki koulutti jokaiseen kaupungin päiväkotiin yhden monikulttuuriosaajan. Puolitoista vuotta kestänyt oppisopimuskoulutus päättyi viime vuoden lopulla. Aloite monikulttuuriosaajien koulutukseen tuli Lahden kaupungin varhaiskasvatuspalveluista.

– Kaikissa päiväkodeissa on nykyisin eri kulttuureista tulevia lapsia. Lahden kaupunki halusi kouluttaa jokaiseen päiväkotiin ainakin yhden henkilön, joka ymmärtää eritaustaisia lapsia ja heidän vanhempiaan ja toimii linkkinä heidän ja päiväkodin välillä, tietopuolisen koulutuksen järjestäneen Koulutuskeskus Salpauksen vastuukouluttaja Ulla Nieminen kertoo koulutuksen taustoista.

– Mietimme yhdessä päiväkotien monikulttuuriasioista vastaavan päiväkotijohtaja Sirkka Seppälän kanssa, minkälainen ja minkä pituinen koulutus olisi paras. Päädyimme oppisopimukseen, sillä valtion tukiosuuden ansiosta koulutus ei ole työnantajalle taloudellisesti raskas. Oppisopimuskoulutus myös mahdollisti pidemmän ja laajemman koulutuksen.

Koulutuksen tavoitteena oli vahvistaa monikulttuurisuuden asiantuntijuutta Lahden päiväkodeissa.

– Salpaus on kouluttanut aikaisemminkin Lahden kaupungin henkilöstöä. Koulutukset ovat olleet lyhyitä, ja niiden tarkoituksena on ollut herätellä työyhteisöjä kohtaamaan eri kieli- ja kulttuuritaustaisia työkavereita ja sitä, miten monikulttuurisuus vaikuttaa yhteistyöhön, kanssakäymiseen ja kohtaamisiin. Nyt päiväkoteihin kaivattiin laajempaa tietämystä siitä, miten omalla ammattitaidolla voidaan entistä paremmin vastata monikulttuurisuuden tuomiin haasteisiin.

Jokainen päiväkoti mukana

Puolitoista vuotta kestäneeseen koulutukseen osallistui kaupungin jokaisesta päiväkodista yksi lastentarhanopettaja, eli kaiken kaikkiaan liki 40 lastentarhanopettajaa. Jotta koulutuspäivistä saatiin tehokkaita, jaettiin ryhmä kahtia.

– Koulutuksessa paneuduttiin siihen, miten jokainen omalla toiminnallaan voi tukea eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten ja vanhempien kulttuurista sopeutumista varhaiskasvatukseen. Samalla vahvistettiin lastentarhanopettajien taitoja toimia monikulttuurisessa työyhteisössä.

Koulutuksessa kehitettiin myös uusia työ- ja toimintatapoja sekä opetusmateriaaleja kaikkien varhaiskasvatuksessa työskentelevien henkilöiden käyttöön.

– Yksi koulutuksen tavoitteista oli verkostoituminen. Koulutuksen aikana perustettiin Mokuosaaja- eli monikulttuuriosaaja-blogi. Se toimii edelleen ja on yksi tärkeä varhaiskasvatuksen henkilöstön monikulttuurisuusasioiden tiedotuskanava, Nieminen kertoo.

Neljä eri kokonaisuutta

Koulutuksen lähijaksot oli jaettu neljään eri opintokokonaisuuteen.

– Yksi kokonaisuuksista oli kulttuurisen muutoksen tukeminen. Opintokokonaisuuden aikana selvitettiin muun muassa, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän tulee uuteen maahan, ja miten lasta ja vanhempia tuetaan, jotta elämä uudessa kotimaassa olisi helpompaa.

Muita kokonaisuuksia oli työskentely monikulttuurisessa ympäristössä, maahanmuuttajalapsen kielellisen ja kulttuurisen kehityksen tukeminen ja monikulttuurinen ohjaus ja yhteistyötaidot työpaikalla.

Koulutuksen aikana opiskelijat harjoittelivat muun muassa kohtaamista eri kulttuureista tulevien perheiden kanssa.

– Vanhempien kanssa nousee erilaisia asioita esiin kuin lasten. Lasten kohdalla kielellinen ja kulttuurinen kehitys on tärkeää, ja siirtyminen esikoulun kautta kouluun on lapselle merkittävä jakso. Siinä vaiheessa hänen pitää jollain tasolla ymmärtää, että kotona asiat tehdään eri tavalla kuin esikoulussa tai koulussa, Nieminen pohtii.

Suomen ensimmäiset monikulttuuriosaajat saivat todistuksen oppisopimuksen suorittamisesta viime vuoden lopulla. Nyt jokaisessa Lahden päiväkodissa on monikulttuurisuusosaaja, joka perehdyttää muuta henkilökuntaa kieli- ja kulttuuritaustaisen lasten ja heidän perheidensä kohtaamiseen.

Oppisopimuskoulutus toteutettiin yhteistyössä EKIKU-työryhmän (eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset) ja Koulutuskeskus Salpauksen Monikulttuuripalveluiden kanssa.

Kategoriat
Uncategorized

Ensin oppisopimusjärjestelmä – sitten oppisopimuskoulutus

Suomeen ei synny oppisopimuskulttuuria. Miksi? Tämä työelämälähtöinen koulutusmuoto halutaan pitää oppilaitoksien hallinnassa. Sieltä käsin oppisopimusjärjestelmä ei kehity. Oppisopimuskoulutus nähdään oppilaitoksissa ensisijaisesti rahoitusmuotona, ei omana koulutusmuotona.

Oppisopimusjärjestelmän riippumattomuus olisi säädettävä lakinormein. Riippumattomuus tarkoittaisi oppisopimusviranomaisen itsenäistä asemaa. Objektiiviseen viranomaistehtävään kuuluu arviointia, ohjausta, valvontaa ja seurantaa sekä hankintaa.

Arvioidaan monipuolisesti, onko koulutusedellytykset olemassa ja millainen koulutus palvelisi asiakkaita. Ohjataan asiakkaat eli työnantajat, opiskelijat, työpaikkakouluttajat sekä opettajat toimimaan oppisopimusjärjestelmän mukaisesti. Valvotaan ja seurataan työpaikkakohtaisesti, että koulutus toteutuu laadukkaasti ja laillisesti. Selvitetään ja ostetaan tarvittava tietopuolinen opetus sekä tutkintojärjestelyt. Oppisopimusviranomaisen tulisi myös valvoa työnantajan ja opiskelijan etua tässä oppisopimusjärjestelmässä.

Seuraan surullisin mielin oppisopimuskoulutuksen kehitystä. Hoetaan kyllä paljon oppisopimus-oppisopimus. On myös kaikenlaista intohimoa ja viritystä; laajennettu työssä oppiminen, oppisopimustyyppinen koulutusmuoto, koulutussopimus, 2+1-malli, jne.

Sovitaan ensin siitä, millaista oppisopimusjärjestelmää Suomessa halutaan ylläpitää. Sen jälkeen on paljon helpompi ryhtyä tehokkaasti käyttämään ja kehittämään tätä koulutusmuotoa. Työnantaja-leirin pitäisi tarmokkaasti ryhtyä tämän koulutusmuodon ”kummiksi”. Neuvoa voi kysyä opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä meiltä oppisopimuskoulutuksen parissa työskenteleviltä asiantuntijoilta. Meitä on pieni, mutta oppisopimusfilosofian osaava, intohimoinen joukko.