Kategoriat
Uncategorized

HUIPPUTIIMIN LÄHTÖKOHTANA ON HUIPPUYKSILÖT

Venäjän KHL-jääkiekkoliigassa pelaavan Jokerien päävalmentaja Erkka Westerlundin valmennus perustuu käsitykseen, että yksilöt tekevät joukkueen. Kuten työelämässäkin, menestyvä työryhmä syntyy vain kun yksilöt yltävät huippusuorituksiin.

ON TIEDETTÄVÄ MITÄ ON TEKEMÄSSÄ

12–vuotiaana valmentamisen aloittaneelle Erkka Westerlundille valmentaminen on kutsumustehtävä.

– Herään jokaiseen uuteen päivään innostuneena. Olen sisäistänyt sen mitä olen tekemässä ja nautin työstäni. Minusta tuli oikea valmentaja viisikymppisenä, kun opin tuntemaan itseni paremmin. Tekisi mieleni sanoa, että siihen asti ikään kuin näyttelin valmentajaa. Pelkäsin tappioita. Kun oppii elämään itsensä kanssa, on muiden ihmisten tasavertainen kohtaaminen helpompaa. Ei tarvitse kunnioittaa ketään liikaa ja on varaa kuunnella myös muiden ajatuksia.

RYHMÄN JOHTAMINEN PERUSTUU YKSILÖIDEN JOHTAMISEEN

– Aikaisemmin kohtasin joukkueen enemmän ryhmänä. Nykyisin näen pelaajat yksilöinä. Tässä on iso ero. Käyn jokaisen pelaajan kanssa kehityskeskustelun, ja sitten nämä keskustelut siirtyvät päivittäiseen vuorovaikutukseen.

Harjoittelussa tämä näkyy siten, että pelaajat asettavat itselleen tavoitteita. Har-joitusten jälkeen valmentaja voi keskustella pelaajan kanssa siitä, miten tavoitteet toteutuivat.

Yksilöiden kanssa tehty kehittämistyö nostaa myös joukkueen pelaamisen tasoa.

– Pyrkimyksenä on, että omista tavoitteistaan, vahvuuksistaan ja heikkouksistaan tietoiset pelaajat löytävät hyvän yhteistyön. Tällöin valmentaja voi vetäytyä taustalle ja pelaajat tekevät pelin kentällä.

Yksilökeskeisellä lähestymistavalla valmentaminen on enemmän tukemista ja joukkueen taustalla kulkemista.

– Meillä on paljon henkisiä voimavaroja, joita emme saa käyttöön, koska emme usein tiedosta mahdollisuuksiamme. Tämä tarjoaa valmentajalle suuria mahdollisuuksia auttaa pelaajaa kehittymään.

ITSETUNTEMUS JA ITSENSÄ JOHTAMINEN OVAT YHTEISTYÖN PERUSTA

– Nuorilla ei ole vielä elämänkokemusta. Siksi he eivät usein ymmärrä, miten paljon voimavaroja heillä on. Valmentajana haasteenani on auttaa nuorta näkemään oma ainutlaatuinen tilanteensa ja elämään täysillä urheilijan elämää.

Urheilussa ja liike-elämässä pätevät samat lainalaisuudet. Vain ihminen, joka osaa johtaa itseään, voi tehdä rakentavaa yhteistyötä muiden kanssa. Ei voi myöskään johtaa muita, ellei kykene johtamaan itseään.

– Työelämässä monista tiimeistä ei kasva huippusuorittajia, koska ryhmän jäsenet eivät tunne itseään eivätkä siksi pysty rakentavaan yhteistyöhön. Heikko itsetunto johtaa siihen, ettei mikään kasva, kun jokainen tekee vain oman roolinsa.

URHEILU VALMENTAA ELÄMÄÄ

– Urheilija saa erinomaiset rakennusainekset myöhempää elämää ja ammattia varten. Hän käy läpi erilaisia tunnetiloja – voittoja ja tappioita, alamäkiä ja huippuhetkiä.

Urheilijan pitää kehittää koko ajan itseään ja miettiä, miten voisi tehdä asioita paremmin. Näin nuori voi saada sellaisia henkisiä voimavaroja, joita normaalisti saamme vasta keski-iässä. Tämä antaa hyvän perustan jatkokoulutukselle. Sanoisin, että urheilu-uran jälkeen ihminen on valmis millaisiin haasteisiin tahansa elämässä.

HYVÄN JOUKKUEEN KOKOAMINEN

Westerlund kokosi nuorempana joukkuetta usein katsomalla pistepörssiä.

– Joukkuetta rakennettaessa lähtökohtana on löytää sellaisia pelaajia, jotka tietävät miksi he urheilevat ja mitä he urheilulta haluavat. Tällaiset pelaajat ovat itseohjautuvia ja osaavat elää 24 tuntia vuorokaudessa niin kuin urheilijan pitää.

On löydettävä sellaiset kokoonpanot, joissa erilainen osaaminen on tasapainossa. Joukkuetta ajatellen on tärkeää, että siinä on riittävän vahva ja terve ydin. Pelaajat tuntevat itsensä ja johtavat itseään. Kun tällaisia pelaajia on riittävästi, kasvaa heidän ympärilleen vahva tiimi. Mutta jos ydin on heikko, niin joukkue ei lähde kasvuun.

OPPISOPIMUSKOULUTUS

– Minulla ei ole kovin paljon kokemusta oppisopimuskoulutuksesta, vaikka olenkin toiminut oppisopimuksella kouluttautuneen valmentajan mentorina. Minusta oppisopimus on erinomainen tapa kouluttaa, koska opiskelu toteutuu työelämälähtöisesti tekemällä oikeita työtehtäviä.

Yritysten näkökulmasta nuorten rekrytointi oppisopimuskoulutukseen antaa mahdollisuuden nähdä, miten nuoren osaaminen kehittyy ja miten nuori kasvaa työyhteisön jäseneksi. Näin voidaan rakentaa sitä tervettä ydintä, jonka varaan huipputiimit rakentuvat.

Kategoriat
Uncategorized

KÄSINTEHTYJEN KENKIEN MESTARI

Kemistä kotoisin oleva Sanna Palosaari on tehnyt käsintehtyjä kenkiä kuninkaallisille ja poptähdille. Hän oppi kengäntekemisen taidon Lontoon vanhimmassa ja arvostetuimmassa yrityksessä oppisopimuksella.

Kun Sanna Palosaari teki ensimmäisen kenkäparinsa Kuopion käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa syntyi rakkaussuhde, joka on kestänyt jo yli 20 vuotta.

– Minusta piti tulla tekstiilitaiteilija, mutta toisin kävi, hän naureskelee.

Palosaari haki oppisopimuspaikkaa Lontoosta valmistumisensa jälkeen, sillä hän halusi oppia kengäntekemisen kunnolla ja siihen Lontoo on paras paikka.

– Olin opiskeluaikanani muutaman kuukauden Lontoossa työharjoittelussa kenkäsuunnittelija Heidi Raikamon yrityksessä ja se vahvisti haluani tulla tänne takaisin.

Palosaari postitti työhakemuksia useisiin kenkäalan yrityksiin. Ensimmäinen vastaus tuli John Lobb Ltd:ltä. Lähes kaksisataa vuotta vanha yritys tekee kenkiä muun muassa Englannin kuninkaallisille, poptähdille ja muille maailman raharikkaille.

SINNIKKYYDELLÄ MESTARIN OPPIIN

Kaksi ensimmäistä vuotta Palosaari leikkasi kenkiin tarvittavaa nahkaa, sillä herra Lobbin mielestä nainen ei sopinut kengäntekijäksi.

– Jälkeenpäin ajatellen se oli hyvää oppia myös tulevaan. Valmistin kaikki materiaalit kengäntekijöille. Samalla tutustuin eri materiaaleihin ja opin käsittelemään niitä.

Samaan aikaan Palosaari kävi iltakursseilla opiskelemassa kengäntekemistä.

– Kun sain kengät valmiiksi, näytin ne herra Lobbille ja kysyin kelpaako?

Sinnikkyys palkittiin ja nuori nainen sai opettajakseen vanhan kengäntekijämestari Ronin.

Palosaaren oppisopimus kesti kaikkiaan viisi ja puoli vuotta. Sinä aikana Ron jäi eläkkeelle ja mestariksi vaihtui Marcus.

– Oppiminen oli hidasta etenkin alussa. Istuin mestarin vieressä ja opettelin kädestä pitäen kengän valmistuksen.

Palosaari opetteli kaiken työkalujen käytöstä ja veitsien teroituksesta itse kenkien valmistukseen. Vapaa-aikanaan hän etsi työkaluja kirpputoreilta ja vanhoilta kengäntekijöiltä. Markkinoilla on myös uusia työkaluja, mutta hänestä vanhat työkalut ovat parempia ja laadukkaampia kuin uudet.

KENGÄT KUNINGATAR ELISABETHILLE

Palosaari vei jokaisen valmistamansa kenkäparin tarkastettavaksi herra Lobbille, joka arvosteli kengät yhdessä mestarin kanssa.

– Tein kolme vuotta pelkkiä harjoituskenkiä, ennen kuin sain tehdä ensimmäisen asiakastyöni.

Siitä seuraavat kaksi vuotta hän teki asiakastöitä samassa huoneessa Marcuksen kanssa, joka auttoi, aina kun tuli kinkkinen paikka.

Sanna muistaa vieläkin, miltä ensimmäisen asiakastyön tekeminen tuntui. Käsityönä tehty kenkäpari Lobbilla nimittäin maksaa vähintään 4 000 euroa ja asiakaskaan ei ollut kuka tahansa.

– Ensimmäiset kaksi paria kenkiä minulta tilasi Englannin kuningatar Elisabet. Toiset niistä olivat nauhalliset, beiget kävelykengät ja toiset olivat kumipohjaiset.

Sen jälkeen Sanna on tehnyt lukuisia kenkiä kuuluisuuksille ja kuninkaallisille ympäri maailmaa.

– Kenkien tekeminen tuntuu edelleen yhtä hienolta kuin parikymmentä vuotta sitten.

Nykyisin freelancerina työskentelevä Palosaari tekee töitä kotoa käsin sekä Lobbille että eräälle toiselle arvostetulle kenkäyritykselle.

PITKÄ PROSESSI

Jos haluaa käsintehdyt kengät, kannattaa varautua jopa yhdeksän kuukauden odotukseen. Yhdessä kengässä on monta vaihetta ja monen ihmisen työtunnit. Kun asiakas on valinnut mallin ja materiaalin, otetaan jalasta mitat lestiä varten. Kun puulesti on tehty, siirtyy työ kaavantekijälle. Sen jälkeen ommellaan päälliset yhteen ja kasataan paketti kengäntekijälle. Kengäntekijän tehtävänä on muotoilla kenkä lestin päälle. Se tarkoittaa kannan rakentamista ja pohjan ja päällisen ompelemista yhteen. Kaikki tehdään käsin. Myös hamppulanka, jolla kenkä ommellaan, on Sannan käsin tekemä.

Valmis kenkä lähetetään Lobbille, jossa se kiillotetaan ja viimeistellään. Vasta sitten se lähetetään asiakkaalle.

Lobbin kellarissa on 20 000 kenkälestiä säilössä.

Ennen lasten syntymää Palosaari teki kaksi kenkäparia viikossa. Nykyisin, kun työpäivät ovat lyhyempiä, viikossa syntyy yksi pari miesten kenkiä.

KENKIÄ TÄYTYY HUOLTAA

Suurin ero valmiskenkien ja käsintehtyjen kenkien välillä on istuvuus. Ja tietenkin kestävyys. Palosaari muistuttaa, että kenkiä täytyy huoltaa hyvin. Niihin pitää laittaa lepolestit ja niiden pitää muistaa antaa kuivua.

Vaikka Lobbin kengät ovat monen kukkaron ulottumattomissa, eivät kaikki kenkiä tilaavat ole rikkaita. Palosaaren mukaan asiakkaissa on paljon sellaisia, joiden haaveena on saada käsintehdyt kengät ja niihin on säästetty vuosia.

– Kengät ovat osa pukeutumista ja moni maksaa mieluusti laadusta, mestari toteaa.

Kategoriat
Uncategorized

YRITYSTEN OVET AVAUTUVAT KUUNTELEMALLA

Broker–koulutus antoi rohkeutta kokeilla uutta tapaa lähestyä yritystä.

Jyväskylän oppisopimuskeskuk-sen koulutustarkastaja Krista Hanski ja Jyväskylän aikuisopiston hyvinvointi- ja liiketoimintayksikön koulutuspäällikkö Riitta Saarinen ovat yhdessä kehittäneet työtään yritys- ja opiskelijalähtöiseksi.

Saarinen kertoo, että hänelle avautui uusi näkemys omaan työhön kun hän osallistui Taitava Keski-Suomi hankkeen broker-koulutukseen.

– Sain rohkeutta kuunnella asiakasta ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Sitä, mitä osaamis- ja koulutustarpeita hänellä on, Saarinen kertoo.

– Tehtävämme on kääntää asiakkaan tarpeet koulutuksen kielelle.

Kun menee yritykseen, pitää unohtaa tutkintovaatimukset. Tällainen toimintatapa vaati ensin poisoppimista aikaisemmasta tavasta toimia. Saarisen ja Hanskin uusi toimintamalli perustuu siihen, että ensitapaamisella keskitytään kuuntelemaan yrittäjän ja työntekijöiden osaamisen kehittämistarpeita. Tämän jälkeen katsotaan, minkälaisia yhteyksiä näillä tarpeilla on tutkintovaatimuksiin ja työstetään lyhyt yhteenveto, jossa yrittäjälle ja työntekijälle tarjotaan keinoja, joilla tarvittava osaaminen saavutetaan.

– Jos asiakkaan ongelma ei ratkea oppisopimuskoulutuksen avulla, pyritään hänelle löytämään jokin muu ratkaisu. Pääasia on, että työnantajalle ja työntekijälle löydetään tarpeita vastaavaa koulutusta.

TYÖSSÄ OPPIMINEN ON SE JUJU

Oppisopimuskoulutuksen idea on työssä oppiminen. Tämän toteutuminen käytännössä ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Suomalaiseen perinteeseen kuuluu varsin vahva mielikuva siitä, että ”oikea oppiminen” tapahtuu luokkahuoneessa.

– On pidettävä huoli siitä, että koko työyhteisö on tietoinen ja mukana opiskelijan koulutuksessa. Hanski viittaa tässä oppisopimuksen ja työssä oppimisen guruihin Laveen ja Wengeriin, jotka puhuvat yhteisöllisestä oppimisesta työelämässä.

Työpaikkakouluttajan lisäksi myös lähiesimiehen tulee olla sitoutunut koulutukseen. Hänellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, minkälaisissa oppimisympäristöissä opiskelija pääsee työskentelemään ja miten oppiminen sidotaan työpaikan arkeen.

Hanski korostaa, että oppisopimuksessa myös työyhteisö oppii. Opiskelija ja opettaja tuovat uutta tietoa työpaikalle. Parhaimmillaan tämä koulutieto yhdistyy työpaikan omaan tietoon. Näin syntyy jotakin uutta ja innovatiivista yrityksen liiketoimintaa ja opiskelijan osaamista kehittävää tietoa.

Tähän tavoitteeseen tähtäävät myös opiskeluun kuuluvat oppimistehtävät, jotka liittyvät työyhteisön toimintatapojen, työmenetelmien ja käytänteiden kehittämiseen. Näin ne suorastaan pakottavat työyhteisön ottamaan kantaa opiskelijan tuottamaan tietoon.

– On tärkeää, että esimies ymmärtää oman roolinsa tässä yhteisöllisessä oppimisessa. Opettaja puolestaan varmistaa, että opiskelu lisää opiskelijan osaamista ja johtaa tutkinnon suorittamiseen.

MITEN UUSI TOIMINTATAPA SAADAAN JUURRUTETTUA KÄYTÄNTÖÖN?

Hanski ja Saarinen perehdyttävät opettajat uuteen broker-malliseen toimintaan oppisopimuksen periaatteella.

Kun he menevät yritykseen ensi käynnille, he ottavat mukaansa opettajan, joka ei vielä ole perehtynyt kuuntelevaan lähestymistapaan. Opettaja ikään kuin varjostaa Hanskia ja Saarista. Näin hän saa käytännön kokemusta siitä, miten yrittäjä ja opiskelija saadaan kertomaan omista tarpeistaan niin, ettei heitä häiritä koulumaailman kielellä, esitteillä eikä tutkintovaatimuksilla. Niiden aika on sitten koulutustarkastajan ja opettajan yhteisessä palaverissa. Myös työnantajille tätä uutta tapaa toimia pitää avata usein esimerkkien avulla.

Hanski ja Saarinen toteavat, että opettajat ovat ottaneet tämän uuden toimintatavan hyvin vastaan.

– Opettajat syttyvät kun saavat otteen uudesta toimintatavasta. He näkevät, että kuuntelevalla asenteella työnantajat ja opiskelijat kokevat, että heidän tarpeensa otetaan aidosti huomioon. Myös koko työyhteisö saadaan mukaan prosessiin ja parhaimmillaan työpaikalla toimintatavat muuttuvat.

TULOKSET PUHUVAT PUOLESTAAN

Hanski kertoo, että opiskelijoiden ja työnantajien palaute on ollut erinomaista. Mukana olleet työpaikat haluavat jatkaa tällaista yhteistyötä. Opiskelijat ovat suorittaneet myös koulutuksen tavoitteena olleet tutkinnot tai tutkinnon osat hyvin.

Voidaan sanoa, että broker-malli tähtää yksilön oppimisesta koko työyhteisön oppimiseen.

Kun kuuntelee Hanskia ja Saarista syntyy ajatus, että heidän koulutusnäkemyksensä taustalla on oppivan organisaation idea.