Maailmanmestarista opettajaksi

Johanna Kourusuon (os. Laaksonen) valmistautumista St. Gallenin maailmanmestaruuskilpailuihin seurattiin Osaajassa 3/2002 ja 1/2003. Lehden seuraavassa numerossa (2/2003) sitten iloittiin siitä, että hän oli voittanut kultamitalin. Nyt Johanna kertoo elämästään ennen ja jälkeen maailmanmestaruuden.

Tie maailmanmestaruuskisoihin

– Suoritin ammattikoulussa puutarhurin perustutkinnon. Sen jälkeen pääsin pätkätöihin kukkakauppa Katariinaan Kaarinan kaupungissa. Omistaja ehdotti minulle floristin ammattitutkinnon suorittamista oppisopimuksella. Näin voisin työskennellä kaupassa kokoaikaisesti, Johanna kertoo.

– Eräänä päivänä koulun opettaja soitti minulle ja kysyi syntymäaikaani.

Myöhemmin ilmeni, että opettaja halusi Johannan lähtevän ammattitaitokilpailuihin. Tästä seurasi kaksi työntäyteistä vuotta. Floristin työ oli Johannalle tärkein asia elämässä. Tänä päivänä lasten asiat menevät kuitenkin sen edelle.

Suomalainen floristiikka pärjää maailmalla

Johanna sai Sveitsissä tutustua muualla maailmassa tehtävään floristin työhön.

– Suomalainen floristiikka pärjää hyvin kansainvälisessä vertailussa.

Tästä yhtenä esimerkkinä on oppisopimuksella floristiksi opiskellut Tanja

Kokkonen, joka sai pronssimitalin Soulin Taito-olympialaisissa vuonna 2002.

– Meillä kukkia arvostetaan ja taiteellinen laatu korvaa määrän. Esimerkiksi maailmanmestaruuskilpailussa aasialainen kilpakumppanini peitti asustesomistuksessa koko ihmisen kukkiin.

Oliko maailmanmestaruudesta hyötyä?

Maailmanmestaruudesta on ollut hyötyä. Jo pelkkä kilpailuun osallistuminen ja siihen valmentautuminen oli ainutlaatuinen kokemus.

– Oli hienoa olla mukana 43 suomalaisen kilpailijan joukossa. Viime vuonna oli kulunut 10 vuotta kilpailuista ja meillä oli juhlatapaaminen, johon osallistui parikymmentä kilpakumppaniani. Meitä yhdisti yrittäjyys. Monet olivat perustaneet yrityksen tai olivat esimiesasemassa.

Menestys toi myös lisää itseluottamusta.

– Tiedän, että osaan työni hyvin. Työllistymisen kannalta mestaruudesta oli myös etua. Minua pyydettiin Forssan ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen Turun toimipisteeseen (FAK) pitämään kursseja, Johanna kertoo.

Kaiken ammatillisen koulutuksen pitäisi olla oppisopimusta

Johanna on havainnut, että oppisopimuskoulutettavien ja työharjoittelijoiden välillä on eroa erityisesti asiakaspalvelussa.

– Oppisopimuksessa näkee miten muut työntekijät suhtautuvat asiakkaisiin. Kun asiakas hankkii kukkia esimerkiksi hautajaisiin, täytyy pystyä säilyttämään ammattimaisuus niin, että asiat tulee hoidettua, mutta asiakkaan pitää myös kokea, että hänen surunsa tulee vastaanotetuksi.

Näitä asioita ei Johannan mielestä opita koulussa vaan aidoissa työtilanteissa.

Elämä kultamitalin jälkeen

Kilpailujen jälkeen Johanna tunsi olonsa aluksi tyhjäksi. Tämä oli luonnollista, koska kahden vuoden valmentautuminen oli täyttänyt koko elämän.

Johanna työskenteli nelisen vuotta kukkakaupassa. Sen jälkeen hän perusti perheen ja omistautui kodille.

Viimeisten kolmen vuoden aikana hän on käynyt opettamassa FAK:n Turun toimipisteessä floristiikan alkeita iltakursseina ja puutarhanhoitoa kodinhoitajille.

– Pidän opettamisesta ja lähden ehkä erikoistumaan siihen suuntaan, hän pohdiskelee ollessaan nyt palaamassa täysiaikaisesti työelämään.

Ammatillinen koulutus saa Johannasta erinomaisen opettajan, joka rakastaa työtään ja on ammatistaan terveesti ylpeä.Haastattelun perusteella syntyy vaikutelma, että Johannasta ammatillinen koulutus saa erinomaisen opettajan, joka rakastaa työtään ja on ammatistaan terveesti ylpeä.

Leave a comment