Opetusneuvos Mari Pastila-Eklund

Toiveena yksilölliset opintopolut

Opetusneuvos Mari Pastila-Eklund toivoo tulevalta ammatillisen koulutuksen uudistukselta yksilöllisiä opintopolkuja ja aitoa yhteistyötä.

Opetusneuvos Mari Pastila-Eklund vastaa työssään muun muassa oppisopimuskoulutukseen liittyvistä asioista. Koulutusreformissa se tarkoittaa erilaisten vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten kartoitusta ja arviointia hallituksen linjausten toteuttamiseksi.

– Lainsäädännön uudistuksen lähtökohtana on aina tehdä parempi laki, kuin mitä nyt on voimassa. Mitään lainsäädäntöä ei pitäisi tehdä tyhjiössä. Siksi sen valmistelussa kiinteä yhteys kenttään ja kentän kuuleminen on oleellisen tärkeitä.

Pastila-Eklund lisää, että kentän toimijat ovat niitä asiantuntijoita jotka tuntevat arjen, siellä olevat haasteet sekä sen, miltä osin kehittämistyötä pitäisi tehdä.

– Onneksi yhteys kentän asiantuntijoihin toimii ja saan sieltä tarvittaessa vastauksia ja kommentteja, Pastila-Eklund kiittelee.

Muutokset vielä mahdollisia

Meneillään oleva reformi on historian suurin ammatillisen koulutuksen uudistus. Tässä vaiheessa lausunto-palautteet on saatu ja esitystä muokattu ja muutettu niiden pohjalta. Kun ministeri arvioi, että esitys voidaan antaa eteenpäin, lähtee se hallituksen esityksenä eduskunnalle, joka jatkaa asian käsittelyä valitsemissaan valiokunnissa.

– Virkamiehenä toivon, että kaikki näkemykset ja lainsäädännön vaikutukset tulisivat avoimeen keskusteluun. Avoin ja keskusteleva valmistelu on tärkeää niin kentällä, käytännön työssä kuin eduskunnassakin, jotta saadaan aikaan laki, joka palvelee seuraavat 10–20 vuotta.

Tässä vaiheessa lainvalmistelua on vielä vaikea sanoa varmaksi mikä muuttuu ja mikä ei, sillä muutokset ovat mahdollisia vielä viime metreille. Pastila-Eklund toivoo oppisopimuskoulutuksen näkökulmasta sitä, että lain voimaantulon jälkeen opiskelijoille tehtäisiin aidosti yksilöllisiä opintopolkuja ja mietittäisiin soveltuvin tapa järjestää osaamisen hankkiminen. Se tietysti edellyttää sitä, että toimintatavat kentällä saadaan tukemaan tätä tavoitetta. Siihen taas ei voida vaikuttaa ainoastaan lainsäädännöllä.

– Sellaisen kulttuurin luominen, jossa opiskelijalle räätälöidään joustavia koulutuspolkuja hyödyntäen koulutuksen järjestäjän moninaisia mahdollisuuksia, on aikamoinen haaste. Toivon, että tulevat rahoitusratkaisut tukevat tätä.

Työelämää tarvitaan

Työelämälähtöisyyden lisääminen on yksi reformin tavoitteista. Pastila-Eklund kiittelee sitä, että meillä on jo olemassa paljon hyviä toimintamalleja. Nyt niitä pitäisi pystyä hyödyntämään valtakunnallisesti, jotta saisimme aidosti lisättyä yhteistyötä.

– Jos peruskoulun päättävät nuoret alkavat enenevässä määrin suorittaa opintojaan työpaikalla, täytyy meillä olla toimivat mallit siitä, miten asiaa viedään työpaikoille ja miten työpaikkoja haetaan, Pastila-Eklund muistuttaa.

Oppisopimuskoulutus reagoi vahvasti talous- ja työllisyystilanteeseen ja se voi näkyä kysynnän notkahtamisena. Pastila-Eklundin mukaan tästä huolimatta tilastoissa on kuitenkin ollut havaittavissa mielenkiintoinen yksityiskohta: vaikka nuorten oppisopimusopiskelijoiden määrät eivät ole merkittävästi kasvaneet, nuorten suorittamat tutkinnot oppisopimuskoulutuksella ovat nousseet.

– Tämä kertoo siitä, että tutkinnon osien sijaan on suoritettu oppisopimuskoulutuksena koko tutkinto. Tämä on tietenkin hienoa.

Työelämälähtöisyys edellyttää koulutuksen järjestäjiltä sitä, että työelämää pitää kuulla ja selvittää, millaisia koulutustarpeita ja –mahdollisuuksia yrityksissä on. Koulutusvalinnat ja kokonaisuudet pitäisi suunnitella työ-elämää palveleviksi.

Pastila-Eklundin mukaan tutkintorakenteen muuttuminen haastaakin erityisesti koulutuksen järjestäjät. Nyt pitäisi tuntea alueen työelämä ja tarpeet, jotta osataan tarjota esim. nuorelle opiskelijalle sellaisia sisältöjä, jotka kiinnittäisivät nuoret vahvemmin työelämään. Aikuisten, työssä olevien, osaamisen kehittämisen tarpeet haastavat osaltaan koulutuksen järjestäjää kehittämään sekä tarjontaa että asiakaslähtöisiä palveluprosesseja.

– Tässä on isoja mahdollisuuksia, mutta myös haasteita, sillä koulutuksen sisällöt eivät voi olla kovin pitkälle etukäteen lukkoon lyötyjä. Tämä vaatii ennakointia ja aitoa yhteistyötä.

Keskeinen kysymys opetusneuvoksen mukaan on, mihin muotoon lainsäädäntö tulee ja miten se tukee ja kannustaa tavoitteisiin.

– Toivon, että kentällä jaksetaan säästöistä huolimatta ryhtyä innolla myös reformin toimeenpanovaiheeseen. Toivon myös sitä, että jokainen oppisopimustoimija tuo esiin oman osaamisensa, muiden hyödynnettäväksi.

Leave a comment