Mielipide: Saksan oppisopimuskoulutuksesta on malliksi meillekin

Saksan oppisopimuskoulutus on ollut laajasti esillä (muun muassa Kalevassa 21.5.) Suomessa viime vuosien aikana. Olen pitkälti eri mieltä kuin Taisto Tammela asiaa koskevassa (26.5.) mielipidekirjoituksessaan. Kokemukseni mukaan nimenomaan saksalaiset suuryritykset ovat ottaneet oppisopimuskoulutuksen luonnolliseksi osaksi työvoiman rekrytointia. On myös huomattava, että Saksan mallista puhuttaessa ei puhuta palkasta vaan koulutuskorvauksesta. Kyseessä on koulutussopimus eikä siis työsuhde kuten meidän oppisopimuskoulutuksen perinteisessä mallissa. Työssä oppijalle maksetaan Saksassa koulutuskorvausta, jonka määrä nousee vuosittain opiskelun edetessä. Tämän tyyppinen malli on tulossa meillekin kokeiluluontoisesti.

Syksyllä tarkastettavassa väitöskirjassani totean, miten oppisopimuskoulutus sopii myös vaikeasti työllistyville nuorten ryhmille, muun muassa eri tavoin vammaisille ja pitkäaikaissairaille. Periaatteena on, että jos henkilön kyvyt ja taidot vastaavat kyseisen työn vaatimuksia, vammaisuuden ei tarvitse rajoittaa koulutukseen ja työhön ottamista. Tästä sain minua suuresti ilahduttaneita todisteita vieraillessani 12 000 työntekijää työllistävällä saksalaisella autotehtaalla. Tapasin todella vaikeavammaisia nuoria, joiden ilo työllistymisestä sekä normaaliuden ja yhdenvertaisuuden kokemuksista muiden työntekijöiden kanssa olivat minulle unohtumaton elämys.

En ymmärrä Tammelan kommenttia oppisopimuskoulutuksen kapea-alaisuudesta. Työmarkkinat ja työtehtävien sisällöt vaativat useimmilla aloilla nykyisin erikoistumista suhteellisen kapea-alaiseen osaamiseen. Tärkeintä olisi kuitenkin, että Suomessakin saataisiin todellisia tuloksia aikaan nuorten ja vaikeasti työllistyvien ryhmien työttömyyden nitistämiseksi. Siihen on oppisopimuskoulutus eräs, ei suinkaan ainoa, hyvä keino. Ongelmana meillä tältä osin on, miten työnantajat, yritykset ja yhteisöt, saadaan sitoutumaan koulutuspalvelujen tuottajiksi ja minkälaisella yhteistyörakenteella koulutussektorin ja viranomaisten kanssa. Haastattelumatkani aikana kuuntelin kateellisena saksalaisen kauppakamarin asiantuntijan kommentteja yritysten vastuullisesta sitoutumisesta nuorten kouluttamiseen. Tähänastiset puheenvuorot meillä eivät tässä suhteessa ole rohkaisevia – palloa heitetään puolelta toiselle!

Marja Irjala
KM, ekonomi
Tohtorikoulutettava, Oulun yliopisto

Leave a comment