Oppisopimuskoulutus on ollut Aaronille hyvä valinta jo moneen otteeseen. Kuva: Nina Viitanen

Stadin siistijästä insinööriksi – oppisopimuksen mahdollistama menestystarina

Aaron Koskelalla, 29, on kolme tutkintoa takana eikä loppua näy. Tutkintoja on ropissut matkan varrella kolme: rakennusalan perustutkinto, maarakennuskoneenkuljettajan ammattitutkinto, sekä tekniikan erikoisammattitutkinto.

Parikymppisenä Aaron aloitti työt Staralla saadakseen työkokemusta ja tienatakseen rahaa ennen opiskeluja. Työ ja säännölliset tulot kuitenkin vetivät pidemmän korren, ja opinnot jäivät vähemmälle huomiolle. Muutaman vuoden ajan Aaron nautti työstään puhtaanapidon ja yleisen siistimisen parissa. Työtehtäviä alkoi tulla myös katu- ja viherhoidon sekä rakentamisen puolelta. Jossain vaiheessa työ alkoi kuitenkin tuntua rutiininomaiselta ja haasteet puuttuivat. Hän puhui siitä työnantajalle, joka antoi vaativampia tehtäviä. Silloin Aaronilla heräsi ajatus siitä, että voisi tehdä nykyisestä työstään ammatin.

Töistä opintoihin

Aaron etsi mahdollisuuksia tutkinnon suorittamiseen, otti yhteyttä Stadin aikuisopiston Työelämä- ja oppisopimuspalveluihin ja päätyi oppisopimuskoulutukseen. Oppisopimusopiskelu soveltuu loistavasti käytännön ihmiselle, joka oppii parhaiten tekemällä, koska töihin pääsee heti. Oppisopimus antoi Aaronille mahdollisuuden aloittaa rakennusalan opiskelut ja samalla jatkaa työskentelyä tutussa ympäristössä tuttujen ihmisten kanssa. Tässä vaiheessa hän suoritti sekä rakennusalan perustutkinnon että maarakennuskoneenkuljettajan ammattitutkinnon.

Sairastuminen suuntasi uuteen tutkintoon

Juuri kun koulu oli suoritettu, oma paikka löytynyt ja tulevaisuus näytti valoisalta, mustat pilvet valtasivat taivaan. Lääkärintarkastuksessa ilmeni, ettei Aaron voisi jatkaa siinä työssä, mihin hän oli juuri kouluttautunut. Hänen selkänsä ei enää kestäisi työkoneiden aiheuttamaa tärinää ja iskuja. Tämä tuli täytenä yllätyksenä. Oli rankka paikka luopua mieluisasta työstä pakon edessä:

– Olin omassa päässäni sitoutunut jatkamaan työssäni normaalisti kuntouttamisen jälkeen, mutta lääkärin lausunto ja uudelleensijoitusehdotus kumosivat nämä ajatukset. Olin pettynyt, pelokas ja tuntui, että olen taas lähtöruudussa, Aaron kertoo.

Lääkärin lausunnon jälkeen Aaron päätti kuitenkin jatkaa opiskeluja. Myönteiset kokemukset oppisopimuksesta helpottivat siirtymistä uuteen tutkintoon. Staran koulutusmyönteisten esimiesten ja uudelleensijoituksista vastaavan henkilön johdolla Aaron aloitti tekniikan erikoisammattitutkintoon johtavat opinnot. He osasivat myös ennakoida tulevaa ja kannustaa Aaronia lukemaan samalla työntutkijaksi, jolla he näkivät olevan tulevaisuudessa tarvetta.

– Askel oli minulle todella valtava ja jännitys huipussaan. Pelko valtasi mieleni: Osaanko? Ymmärränkö? Opinko? Mitä, jos en onnistu? Näin jälkeenpäin minua lähinnä huvittaa ajatus, koska eihän itsensä kouluttamisessa ja kehittämisessä ole mitään pelättävää. Kaikilla oppilailla on oma lähtötasonsa ja sama tavoite eli oppia uutta. Tärkeintä on se, että olet elämässäsi ottanut rohkeasti askeleen mukavuusalueesi ulkopuolelle, koska haluat oppia ja kehittyä sekä ihmisenä että työntekijänä, Aaron sanoo.

Uusi innostus opiskeluun

Kuva: Antero Aaltonen

Uusien opintojen käynnistyttyä pelot karisivat alta aikayksikön. Tulevan odottaminen, omat kuvitelmat siitä ja pelko tuntemattomasta ovat usein pahempia, kuin miksi todellisuus lopulta osoittautuu. Kun opinnot käynnistyvät ja työt alkavat oppisopimuskoulutuksen myötä, pelko hälvenee. Oma mukavuusalue on taas hieman laajempi.  Opinnot toivat Aaronille myös muuta kuin uuden ammatin: itsevarmuus ja omissa nahoissaan viihtyminen ovat nyt ihan eri luokkaa kuin ennen oppisopimuskoulutusta. Uteliaisuus ja opiskelijastatuksen mukanaan tuoma ”lupa” tunnustaa tietämättömyytensä kartuttivat tietämystä ja osaamista ripeästi:

– Olen luonteeltani hyvin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, mitä en vielä ollut kymmenen vuotta sitten. Ujo ja alaspäin katseleva nuori mies on poistunut minusta ainakin osaltaan. Tämä auttoi minua myös koulussa, kun rohkeasti otin kontaktia kysellen ja tiedustellen asioista, joista en ollut varma ja jotka tuntuivat minulle vaikeilta. Annoin itselleni armoa ja aikaa, koska en välttämättä heti ymmärrä kaikkea, mutta ajan kanssa kyllä.

Aaron kannustaa myös työnantajia suhtautumaan työntekijöiden opiskelemiseen positiivisesti ja avoimin mielin, koska pienikin panostus tulee moninkertaisena takaisin yritystä ja organisaatiota ajatellen. Työntekijästä tulee osaavampi, ja uudet tiedot ja taidot hyödyttävät koko työyhteisöä. Esimerkkinä tästä on useampi tapahtumasarja, jossa Staran työntekijät ovat suunnitelleet omaan ja yhteiseen käyttöön työturvallisuutta, ergonomiaa ja käytännöllisyyttä edistäviä innovaatioita, jotka Aaron on lopulta perustellut ja esitellyt johdolle. Osa kehittäjistä on jo saanut tunnustusta palkkion muodossa ja heidän esittelemät innovaatiot on otettu tuotantokäyttöön. Tämä on saanut myös muita tuomaan omia ideoitaan innolla esiin ja positiivisuuden aalto on pyyhkäissyt yli koko työyhteisön kun huomattiin, että ideoihin suhtaudutaan näin myönteisesti.

Tappio voitoksi: kokemusten hyödyntäminen

Nykyään Aaron käyttää hyödyksi kaikkea kokemaansa: terveysongelmia, nuoruudessa menetettyjä opiskeluvuosia, kentällä työskentelyä ja uudenlaista sosiaalista puoltaan. Aaron toimii siltana työntekijöiden ja esimiesten välillä. Näin oppisopimuksen mahdollistama kehityskaari tulee koko työyhteisön hyödyksi.

Tällä hetkellä Aaronin elämässä on meneillään positiivinen kierre. Hän on juuri allekirjoittanut sopimuksen projektipäällikön tehtävästä, hyödyntää työntutkijan koulutusta omassa työssään ja suunnittelee insinööriopintoja. Hänestä on – toisin kuin hän olisi nuorempana voinut kuvitellakaan – hyvää vauhtia tulossa ikuinen opiskelija.

Aaron puhuu lämmöllä ja kiitollisuudella työnantajastaan Starasta, joka on kannustanut opiskelemaan ja on seissyt rinnalla tällä huimalla matkalla tutkinnosta toiseen. Myös muiden ihmisten tuki ja oma avoimuus ovat olleet avainasemassa ammatillisessa kehittymisessä:

– Valtavan iso kiitos tästä kaikesta kuuluu henkilöille, jotka ovat olleet mukana tekemässä tästä mahdollista ja tukeneet minua sekä työuraani. Isoimman työn meistä kaikista on varmasti joutunut tekemään avopuolisoni, joka on viimeisen vuoden joutunut päivittäin kuuntelemaan prosessijohtamisen ja työntutkimuksen saloja, Aaron naurahtaa.

Leave a comment