Kategoriat
Uncategorized

KEIHÄÄNKÄRKINÄ OPPISOPIMUS JA NIVELVAIHEET

Pitäisikö oppisopimukseen panostaa kotouttamisessa enemmän? – Kyllä, se on yksi tulevan toimenpide­suunnitelman keihäänkärjistä, Helsingin kaupungin maahanmuutto- ja työllisyysasioiden päällikkö Ilkka Haahtela sanoo.

Maahanmuutto- ja työllisyysasioiden päällikkö Ilkka Haahtela seuraa aitiopaikalta maan maahanmuuttopolitiikkaa. Hänen tehtävänään on tutkia maahanmuuttopolitiikkaa laaja-alaisesti ja löytää Euroopassa hyviksi havaittuja tapoja ja käytänteitä ja tuoda niistä tietoa Suomeen.

– Teemme paljon EU-yhteistyötä. Parhaimmillaan se tarkoittaa sitä, että jaamme maahanmuuttoon ja turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen liittyviä hyväksi havaittuja tapoja puolin ja toisin.

Kun Haahtela puhuu maahanmuuttajista, hän tarkoittaa turvapaikanhakijoiden lisäksi myös ulkomailta, vaikka Ruotsista, syystä tai toisesta maahan muuttaneita henkilöitä.

– Meillä unohtuu keskustelussa monesti se, että Suomeen tullaan monista eri syistä. Turvapaikanhakijat ovat vain pieni osa tänne tulleista ihmisistä.

Silti ongelmat kieltä osaamattoman kanssa ovat samat. Töitä tai koulupaikka pitäisi löytää joko itselle, puolisolle tai lapselle.

– Kaikkien etu on, että tämä polutus tapahtuu mahdollisimman helposti ja nopeasti, Haahtela toteaa.

TYÖKALU SUJUVAAN KOTOUTTAMISEEN

Helsingin kaupunki on juuri julkaissut ehdotuksen uudeksi strategiaksi seuraavalle neljälle vuodelle. Se korostaa maahanmuuttajien osaamisen hyödyntämistä.

– Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen tulee pystyä hyödyntämään omaa osaamistaan ja tarvittaessa lisätä työmarkkinoilla tarvittavaa osaamistaan sujuvasti ja joustavasti.

Haahtela on kokoontunut liki 60 kasvatuksen ja koulutuksen osaajan kanssa pariinkin otteeseen kuulemaan asiantuntijoiden ajatuksia ja arvioita. Näiden keskustelujen pohjalta kasvatuksen ja koulutuksen toimialalle tehdään oma maahanmuuttoon liittyvä kokonaisuus.

HUOMIO NIVELVAIHEISIIN

Mitkä sitten ovat kentän mielestä niitä asioita, joihin pitäisi panostaa? Yksi iso asia on nivelvaiheet. Miten esimerkiksi peruskoulusta siirrytään toiselle asteelle? Toinen asia on heikon kielitaidon omaavien asema. Mitä tehdään, kun suomi tai ruotsi ei suju?

– Nivelvaiheisiin on kiinnitettävä parempaa huomiota. Ja tässä erityistä huomiota pitää kiinnittää suomea tai ruotsia heikosti puhuvien mahdollisuuteen päästä opiskelemaan.

Haahtela toteaa, että tarvitsemme Suomeen lisää henkistä ja taloudellista pääomaa, tekijöitä, osaamista ja työikäisiä ihmisiä. Siksi jokaisen pitää saada omalla koulupolullaan hyvät valmiudet tulevaisuuden työelämää ja hyvinvointiaan varten. 

– Tulemme kiinnittämään huomioita niihin kohtiin, jossa eriarvoisuus nousee esiin.

Kategoriat
Uncategorized

MENTORI SPARRAA JA KYSEENALAISTAA

Yrityskummi, mentori, bisnesenkeli. Näitä titteleitä yhdistää sama ajatus: yrittäjän halu auttaa toisia yrittäjiä menestymään.

Ura- ja yritysvalmentaja Kirsti Toikka on auttanut yli kahdenkymmenen vuoden ajan yrittäjiä toiminnan alkutaipaleella tai matkan varrella, kun yrittäjälle on tullut tunne, ettei hän selviä yksin eteenpäin. 

– Yrittäjyys kantaa Suomea ja etenkin uudet yrittäjät on aikamoisten haasteiden edessä. Koen tärkeänä, että pystyn jakamaan osaamistani ja kokemustani, Toikka toteaa. Hänen viimeisin mentoroitavansa on yrittäjän ammattitutkinnon oppisopimuksella suorittanut kukkakauppayrittäjä Johanna Lappalainen. Lappalainen oli perustanut oman yrityksen juuri ennen koulutuksen alkua ja kaipasi apua yritystoiminnan kehittämiseen.

– Jokaisella yrittäjällä pitäisi olla oma mentori, jonka kanssa pallotella ajatuksia. Ainakin minä kaipasin ulkopuolisen näkemystä. Sitä helposti urautuu. 

Lappalaisesta jo se, että istui mentorin kanssa alas keskustelemaan, oli yritystoiminnan kannalta merkittävää. Arjessa ei ehdi miettimään asiakassegmentointia tai avaamaan asiakkuuksien kannattavuuksia.

– Olin jokaisen tapaamisen jälkeen täynnä energiaa ja uusia ajatuksia. 

YRITTÄJÄ PÄÄTTÄÄ AINA ITSE

Se, että yrittäjä ei ole mentoroitavan kanssa samalta alalta ei haittaa, sillä talouden lainalaisuudet ovat jokaisella alalla samat. Monesti myös toisella alalla toimiva mentori katsoo asioita uusin silmin. Sitä kautta voi löytyä aivan toisenlaisia näkökulmia toimintaan. 

– Yrittäjä kantaa vastuun omasta liiketoiminnastaan, ja mentori auttaa välttämään sudenkuopat. Hänen tehtävänään on sparrata ja kyseenalaistaa, Toikka sanoo.

Eniten mentorisuhteesta saa irti, jos yrittäjä uskaltaa olla avoin vaikeistakin asioista. Siksi oikean mentorin löytämiseen kannattaa käyttää aikaa. 

– Mentori-tutori -suhde perustuu molemminpuoliseen luottamukseen. Jos toiseen ei luota, ei suhdetta kannata edes aloittaa, Toikka korostaa.

Toikan ja Lappalaisen yhteistyö pelasi hyvin. Lappalainen päätti heti yhteistyön alussa ottavansa kaiken irti kokeneesta yrittäjästä.

– Päätin, että olen rehellinen enkä kaunistele mitään. En edes niitä vaikeita asioita tai lukuja.

Avoimuudesta oli apua. Mentori antoi uudelle yrittäjälle monta hyvää ideaa liiketoiminnan kehittämiseen ja erilaistamiseen. 

Entä mikä saa mentorin jakamaan oppejaan vuodesta toiseen? 

– Suurimman tyydytyksen tuo se, kun huomaa että voi olla avuksi liiketoiminnan kehittämisessä. Kun ohjattava oppii, menestyy yrityskin.

Kategoriat
Uncategorized

Ensin opinnot sitten vasta kieli

Kainuusta kajahtaa. Siellä on kääritty hihat, siirrytty reilusti boxin ulkopuolelle ja paneuduttu siihen, miten huonosti suomea taitavien maahanmuuttajien tie opiskeluun ja työelämään nopeutuisi. 

Turvapaikan saaneiden maahanmuuttajien oppisopimuskoulutuksen ja työssäoppimisen kehittäminen eli lyhyesti MyOppis-hankkeen projektipäällikkö Jaana Tolonen ja opettaja Outi Piirainen Koulu Kotouttaa -hankkeesta ovat miettineet uudenlaisia keinoja siihen, miten maahanmuuttajataustaisten, huonosti suomea hallitsevien nuorten matka opiskeluun ja siitä työpaikkaan nopeutuisi. 

– Meillä on syvään juurtunut ajatus siitä, että kielitaidon pitää olla tietyllä tasolla, ennen kuin voi hakea kouluun. Samaan aikaan pohdimme toisaalla sitä, miten voisimme nopeuttaa maahanmuuttajien opintopolkuja. Sekä MyOppis- että Koulu Kotouttaa -hanke ovat mahdollistaneet uudenlaisten toimintatapojen testaamisen, naiset kertovat.

PARAS KEINO KOTOUTTAA

Opiskelupaikan tai työpaikan saanti on maahanmuuttajille tärkeää. Se antaa itsekunnioitusta ja arvostusta ja tunteen siitä, että kuuluu johonkin. Se nopeuttaa kotoutumista.

– Oppisopimus on askel kohti työpaikkaa. Sen avulla maahanmuuttajankin on mahdollista päästä osaksi yhteis-kuntaa. Siksi meidän pitäisi arvioida uudelleen tapoja, joilla tutkintoja voidaan suorittaa. 

Tolosesta ja Piiraisesta kirjoittamisen merkitystä pitäisi vähentää. Ainakin opintojen alussa tehtävien suorittaminen vaikka videolle tulisi olla hyväksyttävää.

– On hullua lähteä ajatuksesta, että ensin opetetaan kielioppia ja kielenrakenteita, joita ei tulla ikinä tarvitsemaan työssä, kun saman ajan voisi käyttää ammatin ja ammattiin liittyvän sanaston opettamiseen. Esimerkiksi Muhammad ei olisi ikinä suomen kielen tunneilla oppinut sanoja keinutuoli tai sängynpääty. Ne ovat kuitenkin hänen työnsä kannalta tärkeitä termejä, Piirainen lisää. Hän viittaa Iranista Suomeen pari vuotta sitten tulleeseen Muhammad Ghazuun, joka opiskelee oppi-sopimuksella lähihoitajaksi.

VIERIHOIDOSTA ITSENÄISEEN OPISKELUUN

Sekä Muhammad Ghazu että lapsi- ja perhetyön perustutkintoa oppisopimuksella suorittava kamerunilainen Gills Tangan ovat molemmat motivoituneita sekä kielen opiskeluun että tutkinnon suorittamiseen. Kumpikaan heistä ei hallinnut suomea edes kohtalaisesti ennen opintojen alkua. 

– Istuin ensimmäisten viikkojen aikana Gillsin vieressä luennoilla ja käänsin hänelle luennon kulkua englanniksi. Kun kielitaito karttui, opettaja antoi meille tulevan tunnin powerpointit etukäteen ja kävimme ne Gillsin kanssa läpi. Näin hän tiesi tunnin aihealueen ja siihen liittyvää sanastoa. Se helpotti tunnilla seuraamista ja nopeutti sanaston oppimista, Piirainen muistelee.

Nykyisin Piirainen istuu luennoilla enää varmuuden vuoksi. Ensimmäiset tehtävät Tangan kirjoitti englanniksi ja Piirainen käänsi ne suomeksi. Nyt mies kirjoittaa tehtävät itse ja arviointikeskustelukin käytiin suomen kielellä. 

– Olemme koko ajan testanneet mikä toimii ja mikä ei. Kun olemme saaneet tietyn mallin toimimaan, olen vienyt tietoa siitä eteenpäin ja toimintatapa on monistettu myös muille opiskelijoille, Piirainen kertoo.

ASKEL KERRALLAAN

Myös Muhammad Ghazun suomen kieli oli huonoa vielä vuoden alussa. Kun oppisopimuspaikka vanhustenhoitoon erikoistuneessa Minnan Hoitokodissa varmistui, aloitti Piirainen Ghazun kanssa sanaston opiskelun saman tien, vaikka koulu alkoi vasta syksyllä. 

– Aloitimme opettelemalla työympäristössä aina yhden huoneen kerrallaan: sängynlaita, aluslakana, rollaattori. Muhammad opetteli sanat seuraavaan kertaan mennessä ja jatkoimme toiseen huoneeseen.

Nyt sanojen opiskelu on siirtynyt konkretian tasolta teorian puolelle ja pari opiskelee etukäteen tulevien oppikirjojen sanastoa. 

– Menemme askel kerrallaan. Tässä on parasta juuri se, että voimme testata asioita ja jos joku ei toimi, sitä ei enää jatketa.

TYÖPAIKKA AUTTAA OPPIMAAN KIELTÄ

Oppisopimus on maahanmuuttajalle helpompi tapa opiskella ammatti kuin päiväkoulu. Työpaikalla kieli tulee eri tavalla tutuksi ja siellä on pakko puhua arkipäiväisistä asioista. Tangan harjoittelee kieltä lasten kanssa ja Ghazu taas vanhusten. Myös se on madaltanut vaikean kielen puhumista. 

– Lapset ovat loistavia opettajia. He korjaavat virheen ja toistavat sitä, kunnes osaan, Tangan kertoo. 

Sekä Tangan että Ghazu ovat molemmat ottaneet valtavan loikan kielitaidossa vain vajaassa vuodessa. Se on vaatinut ja vaatii edelleenkin pitkiä päiviä sekä Piiraiselta että molemmilta miehiltä. Sanastoa on opiskeltu aikaisin aamulla tai myöhään illalla, mutta halu saada ammatti, on vahva. 

– Olen saanut Suomelta valtavasti. Nyt haluan maksaa takaisin yhteiskunnalle saamani avun hankkimalla itselleni ammatin ja työn, Ghazu miettii. 

YHTEISTYÖLLÄ TULOKSIIN

Sekä Tolonen että Piirainen kehuvat kilvan Kainuun tapaa tehdä töitä yhdessä. Hyväksi havaitut käytännöt jaetaan nopeasti kaikkien toimijoiden kesken, jotta mahdollisimman moni hyötyisi niistä. 

– Hankerahoitus on oleellisen tärkeää pilotointivaiheessa. Hanke mahdollistaa testailun ja uuden mallin luomisen, joka sitten voidaan ottaa verkoston ja oppilaitosten käyttöön laajemminkin, Jaana Tolonen sanoo. 

– Oppilaitoksen kannalta tämä on ollut rikastuttava kokemus. Olemme saaneet uusia työkaluja siihen, miten saisimme maahanmuuttajataustaisten opiskelut alkamaan nopeampaa, Outi Piirainen lisää.

Kategoriat
Uncategorized

TYÖLLISYYSTAVOITTEEN NOSTAMISEN KIVINEN TAIVAL

Hallituksen keskeisimpiä tavoitteita on ollut työllisyysasteen nostaminen 72 prosenttiin. Nousu on ollut hidasta eikä toimivaa keinoa tunnu löytyvän. Nyt kun Suomen taloushistorian pisimpiin kuuluva taantuma näyttää kääntyneen nousuksi, tavoitteen saavuttamisen mahdollisuus paranee.

Ammatillinen koulutus kohtaa kahdenlaisia haasteita. Työelämä tarvitsee huippuosaajia, mutta samaan aikaan syrjäytymisen ehkäisy lankeaa koulutuksen harteille. On vaikea ymmärtää tilastoista ilmenevää ristiriitaa joidenkin alojen pahenevan työvoimapulan ja koulutuksesta valmistuvien hämmästyttävän suuren työttömyyden välillä. Mistä johtuu, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa? 

Valtiovallan toimenpitein on tehostettu työn ja tekijän parempaa kohtaamista. Yksinkertainen jalkatyö voi olla parempi keino kuin suuret järjestelmäratkaisut.

Ammatillisen koulutuksen reformi muuttaa tarjontalähtöisen koulutuksen kysyntälähtöiseksi. Järjestelmä tukee paremmin tutkinnon osien suorittamista ja toteuttaa ammatillisista aikuiskoulutuskeskuksista tutun, jatkuvan opiskelijaksioton kaikkialla. Koulutuksen järjestäjien kannattaisikin kehittää organisaatioitaan niin, että palvelujen asiakaslähtöinen räätälöity markkinointi tehostuu. Tällainen organisaatio on luotu muun muassa Keudassa hyödyntämällä oppisopimusväen osaamista asiakasrajapinnassa.

Huomionarvoista on myös, että perinteisessä ammatillisessa koulutuksessa aikuiskoulutettavien osuus näyttää kasvaneen. Voisi sanoa, että perinteisen koulumuotoisen nuorten koulutuksen, aikuiskoulutuskeskusten ja oppisopimuskoulutuksen toimintamallit lähestyvät toisiaan toivon mukaan parantaen vastaamista koulutettavien ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Luontevaa olisi, että myös työttömien palvelua kytkettäisiin entistä enemmän koulutus-organisaatioiden yhteyteen, koska työllistymisen esteenä voi olla jokin tietty osaamisalue, esimerkiksi digitaaliset valmiudet, kielitaito, jokin uusi tekniikka tai työtapa, ei niinkään tutkinto.

Työllistämistavoitteen toteuttaminen vaatisi myös sosiaalisena yritystoimintana yhteiskunnan tuella toimivat välityömarkkinat, joilla heikot työelämävalmiudet omaavat voisivat ainakin aluksi työllistyä. Työvoiman käyttöön suuntautuu toki nytkin monenlaista yhteiskunnan tukea, mutta onko se riittävän tehokkaasti kohdennettua ja koordinoitua.