Projektipäällikkö Jaana Tolonen, Gills Tangan, ohjaaja Mikko Leskinen ja opettaja Outi Piirainen. KUVAT Sane Keskiaho.

Ensin opinnot sitten vasta kieli

Kainuusta kajahtaa. Siellä on kääritty hihat, siirrytty reilusti boxin ulkopuolelle ja paneuduttu siihen, miten huonosti suomea taitavien maahanmuuttajien tie opiskeluun ja työelämään nopeutuisi. 

Turvapaikan saaneiden maahanmuuttajien oppisopimuskoulutuksen ja työssäoppimisen kehittäminen eli lyhyesti MyOppis-hankkeen projektipäällikkö Jaana Tolonen ja opettaja Outi Piirainen Koulu Kotouttaa -hankkeesta ovat miettineet uudenlaisia keinoja siihen, miten maahanmuuttajataustaisten, huonosti suomea hallitsevien nuorten matka opiskeluun ja siitä työpaikkaan nopeutuisi. 

– Meillä on syvään juurtunut ajatus siitä, että kielitaidon pitää olla tietyllä tasolla, ennen kuin voi hakea kouluun. Samaan aikaan pohdimme toisaalla sitä, miten voisimme nopeuttaa maahanmuuttajien opintopolkuja. Sekä MyOppis- että Koulu Kotouttaa -hanke ovat mahdollistaneet uudenlaisten toimintatapojen testaamisen, naiset kertovat.

Paras keino kotouttaa

Opiskelupaikan tai työpaikan saanti on maahanmuuttajille tärkeää. Se antaa itsekunnioitusta ja arvostusta ja tunteen siitä, että kuuluu johonkin. Se nopeuttaa kotoutumista.

– Oppisopimus on askel kohti työpaikkaa. Sen avulla maahanmuuttajankin on mahdollista päästä osaksi yhteis-kuntaa. Siksi meidän pitäisi arvioida uudelleen tapoja, joilla tutkintoja voidaan suorittaa. 

Tolosesta ja Piiraisesta kirjoittamisen merkitystä pitäisi vähentää. Ainakin opintojen alussa tehtävien suorittaminen vaikka videolle tulisi olla hyväksyttävää.

– On hullua lähteä ajatuksesta, että ensin opetetaan kielioppia ja kielenrakenteita, joita ei tulla ikinä tarvitsemaan työssä, kun saman ajan voisi käyttää ammatin ja ammattiin liittyvän sanaston opettamiseen. Esimerkiksi Muhammad ei olisi ikinä suomen kielen tunneilla oppinut sanoja keinutuoli tai sängynpääty. Ne ovat kuitenkin hänen työnsä kannalta tärkeitä termejä, Piirainen lisää. Hän viittaa Iranista Suomeen pari vuotta sitten tulleeseen Muhammad Ghazuun, joka opiskelee oppi-sopimuksella lähihoitajaksi.

Vierihoidosta itsenäiseen opiskeluun

Sekä Muhammad Ghazu että lapsi- ja perhetyön perustutkintoa oppisopimuksella suorittava kamerunilainen Gills Tangan ovat molemmat motivoituneita sekä kielen opiskeluun että tutkinnon suorittamiseen. Kumpikaan heistä ei hallinnut suomea edes kohtalaisesti ennen opintojen alkua. 

– Istuin ensimmäisten viikkojen aikana Gillsin vieressä luennoilla ja käänsin hänelle luennon kulkua englanniksi. Kun kielitaito karttui, opettaja antoi meille tulevan tunnin powerpointit etukäteen ja kävimme ne Gillsin kanssa läpi. Näin hän tiesi tunnin aihealueen ja siihen liittyvää sanastoa. Se helpotti tunnilla seuraamista ja nopeutti sanaston oppimista, Piirainen muistelee.

Nykyisin Piirainen istuu luennoilla enää varmuuden vuoksi. Ensimmäiset tehtävät Tangan kirjoitti englanniksi ja Piirainen käänsi ne suomeksi. Nyt mies kirjoittaa tehtävät itse ja arviointikeskustelukin käytiin suomen kielellä. 

– Olemme koko ajan testanneet mikä toimii ja mikä ei. Kun olemme saaneet tietyn mallin toimimaan, olen vienyt tietoa siitä eteenpäin ja toimintatapa on monistettu myös muille opiskelijoille, Piirainen kertoo.

Muhammad Ghazu ja Outi Piirainen opiskelevat tulevien oppikirjojen sanastoa.

Askel kerrallaan

Myös Muhammad Ghazun suomen kieli oli huonoa vielä vuoden alussa. Kun oppisopimuspaikka vanhustenhoitoon erikoistuneessa Minnan Hoitokodissa varmistui, aloitti Piirainen Ghazun kanssa sanaston opiskelun saman tien, vaikka koulu alkoi vasta syksyllä. 

– Aloitimme opettelemalla työympäristössä aina yhden huoneen kerrallaan: sängynlaita, aluslakana, rollaattori. Muhammad opetteli sanat seuraavaan kertaan mennessä ja jatkoimme toiseen huoneeseen.

Nyt sanojen opiskelu on siirtynyt konkretian tasolta teorian puolelle ja pari opiskelee etukäteen tulevien oppikirjojen sanastoa. 

– Menemme askel kerrallaan. Tässä on parasta juuri se, että voimme testata asioita ja jos joku ei toimi, sitä ei enää jatketa.

Työpaikka auttaa oppimaan kieltä

Oppisopimus on maahanmuuttajalle helpompi tapa opiskella ammatti kuin päiväkoulu. Työpaikalla kieli tulee eri tavalla tutuksi ja siellä on pakko puhua arkipäiväisistä asioista. Tangan harjoittelee kieltä lasten kanssa ja Ghazu taas vanhusten. Myös se on madaltanut vaikean kielen puhumista. 

– Lapset ovat loistavia opettajia. He korjaavat virheen ja toistavat sitä, kunnes osaan, Tangan kertoo. 

Sekä Tangan että Ghazu ovat molemmat ottaneet valtavan loikan kielitaidossa vain vajaassa vuodessa. Se on vaatinut ja vaatii edelleenkin pitkiä päiviä sekä Piiraiselta että molemmilta miehiltä. Sanastoa on opiskeltu aikaisin aamulla tai myöhään illalla, mutta halu saada ammatti, on vahva. 

– Olen saanut Suomelta valtavasti. Nyt haluan maksaa takaisin yhteiskunnalle saamani avun hankkimalla itselleni ammatin ja työn, Ghazu miettii. 

Yhteistyöllä tuloksiin

Sekä Tolonen että Piirainen kehuvat kilvan Kainuun tapaa tehdä töitä yhdessä. Hyväksi havaitut käytännöt jaetaan nopeasti kaikkien toimijoiden kesken, jotta mahdollisimman moni hyötyisi niistä. 

– Hankerahoitus on oleellisen tärkeää pilotointivaiheessa. Hanke mahdollistaa testailun ja uuden mallin luomisen, joka sitten voidaan ottaa verkoston ja oppilaitosten käyttöön laajemminkin, Jaana Tolonen sanoo. 

– Oppilaitoksen kannalta tämä on ollut rikastuttava kokemus. Olemme saaneet uusia työkaluja siihen, miten saisimme maahanmuuttajataustaisten opiskelut alkamaan nopeampaa, Outi Piirainen lisää.

Leave a comment