Kategoriat
Uncategorized

Välittäjä etsimään nuorille oppisopimuspaikkoja

Turun oppisopimustoimisto ja Nuorisopalvelu Katujätkät Oy ovat aloittaneet yhteistyön, jonka tavoitteena on auttaa alle 30-vuotiaita, pelkän peruskoulun varassa olevia nuoria löytämään oppisopimuspaikkoja.

Toimitusjohtaja Mika Stepanoff on kiertänyt yli 20 vuotta yrityksissä etsimässä nuorille harjoittelu-, työ- ja oppisopimuspaikkoja.

– Kaikki alkoi 1990-luvun lamasta. Kehitin työvoimahallinnon pyynnöstä innovatiivisia työmuotoja nuorten työllistämiseksi. 90-luvun lopulla palvelu laajeni muuallekin Suomeen, Nuorisopalvelu Katujätkien perustaja kertoo.

Nyt Katujätkät auttaa Turun Oppisopimustoimistoa löytämään oppisopimuspaikkoja nuorille.

– Paikkoja löytyy usein pienistä yrityksistä. Ja useimmiten ne ovat niin sanottuja piilotyöpaikkoja. Monessa yrityksessä olisi töitä, mutta kenelläkään ei ole aikaa ryhtyä etsimään oikeaa tyyppiä. Minun tehtäväni on etsiä sekä nuoria että yrityksiä ja toimia välittäjänä.

Katujätkät on järjestänyt vuosien saatossa töitä tuhansille nuorille. Mika Stepanoff tiettää, että työllistämiseen vaadittavat työkalut ovat olemassa lama-aikanakin. Työtä helpottaa se, että työnantajat ja verkostot Turun seudulla ovat miehelle tuttuja.

– Kävin kesällä tapaamassa työharjoittelussa olevia nuoria ja heidän työnantajiaan tarkoituksena tarjota heille oppisopimusta. Palaute oli positiivista ja uskon, että ainakin muutamalle nuorelle näistä syntyy jotain.

Hanke lähti täydellä teholla käyntiin syksyllä.

Monelle ensimmäinen rekrytointi

Yrittäjiä tavatessaan Stepanoffille on hyötyä siitä, että hän on itsekin yrittäjä.

– Yrittäjänä ja omassa yrityksessä oppisopimusta käyttäneenä voin välittää yrittäjälle omia kokemuksiani ja avata oppisopimusta. Asiat tuntuvat uskottavammilta, kun ne kertoo toinen yrittäjä, Stepanoff pohtii.

Oppisopimuksesta kertoessaan hän kertoo hyvien puolien lisäksi myös ne karikot. Stepanoff uskoo, että mitä avoimempaa keskustelu on, sitä parempaan lopputulokseen päästään.

– Tarvittaessa autan yrittäjää laskemaan, mitä pitää jäädä viivan alle, jotta palkan voi maksaa. Nuoren puolestaan haluan miettivän, jaksaako hän hoitaa työn ja opiskelun yhtä aikaa.

Avoimuutta on myös se, että Stepanoff selvittää usein nuorelle miten paljon hänen pitää tienata rahaa yritykselle, jotta saa oman palkkansa maksettua. Se avaa monen silmät sille, että työllistäminen on kallista. Ja että sen eteen on tehtävä töitä.

Stepanoff on huomannut, että nousukauteen verrattuna nyt täytyy tehdä kymmenkertainen määrä työtä yhden sopimuksen syntymiseksi. Mitä pienempi yritys, sen varovaisempia ollaan.

– Mutta kun nuorten ja yrittäjien kanssa pitää asiat tarpeeksi yksinkertaisina, niitä työpaikkojakin alkaa syntyä.
Kun oppisopimus syntyy, siirtyy kapula Stepanofilta oppisopimustoimistolle.

– Minun tehtäväni on löytää sopivia pareja. Oppisopimustoimiston asiantuntemusta on tutkinnon sisältö ja toteutus, Mika Stepanoff sanoo.

Kategoriat
Uncategorized

Rakennusalalle oppisopimuksella

Aki Aalto hakeutui Helsingin kaupungin rakennusviraston konepajalle oppisopimuskoulutukseen päästyään armeijasta. Hänellä oli jo suoritettuna rakennusalan perustutkinto, mutta jatkokoulutus tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Aki myöhästyi työhaastattelusta auton rikkouduttua. Hän kuuli jälkeenpäin, että se oli syynä siihen, ettei häntä valittu ensimmäisten joukossa.

Mutta jonkin ajan kuluttua hänen tuleva esimiehensä Pertti Nurmela pyysi häntä töihin. Näin alkoi Akin ura Helsingin kaupungin rakennusvirastossa, josta Helsingin kaupungin rakennuspalvelu Stara eriytettiin vuonna 2009.

Aki suoritti ensin korjausrakentajan perustutkinnon ja sen jälkeen kirvesmiehen ammattitutkinnon oppisopimuksella.  Viihdyin työssäni oikein hyvin sillä pidän siitä, että saan aikaan jotakin näkyvää käsilläni. Mutta ura kulkeutui kuitenkin esimies- ja johtotehtäviin.

– Muistan kun esimieheni soitti ja pyysi keskustelemaan. Ajattelin, että mitähän olen oikein tehnyt ja valmistauduin tällä mielellä keskusteluun. Mutta Pertti kysyikin olisinko halukas ryhtymään työnjohtajaksi. Samalla voisin suorittaa työteknikon opinnot oppisopimuskoulutuksella. Viikon mietittyäni ja keskusteltuani työtovereidenkin kanssa päätin kokeilla, kertoo Aki.

Sittemmin Aki on edennyt rakennuspäälliköksi. Samalla hän on suorittanut ammattikorkeakoulussa insinöörin tutkinnon. Aki johtaa nyt korjausrakentamisen toimistoa, jossa työskentelee kaksi työpäällikköä, 10 työnjohtajaa ja noin 110 työntekijää.

– Oma työni on nykyisin ihmisten johtamista ja talouteen sekä asiakassuhteisiin liittyvää, sanoo Aki.

Oppisopimuskoulutus yksikön kehittämisen strategiassa

Oppisopimuskoulutus on korjausrakennustoimistossa rekrytointistrategiana. Miltei kaikki työntekijät on palkattu ensin oppisopimukseen tai he ovat suorittaneet jatko-opiskeluja oppisopimuksella. Oppisopimuskoulutus on erinomainen tapa saada uutta työvoimaa. Siinä työnantaja näkee, mihin tulokas pystyy. Työntekijä oppii myös talon tavoille.

Oppisopimuskoulutus on kehittynyt omasta oppiajastani täällä Starassa. Nyt koulutussuunnittelija seuraa opiskelijoiden etenemistä ja teoriaopinnot koulussa nivoutuvat paremmin työssä oppimiseen.

Kun saa opin oppii myös opettamaan

Aki sanoo, että heidän yksikössään on oppimista tukeva ilmapiiri. Kun työntekijät ovat itse olleet opissa työpaikalla, niin he ymmärtävät uusia tulokkaita. Meillä saa tehdä ”tyhmiäkin kysymyksiä”. Esimerkiksi itse olin usein kärsimätön työssäni. Piti saada nopeasti aikaiseksi. Mutta uskon, että kun olin työpaikkakouluttajana, niin minulla oli oman kokemukseni tuomaa kärsivällisyyttä ohjata ja neuvoa. Virheet kuuluvat oppimiseen.

– Ensimmäinen virhe on oppimista, toinen virhe on huolimattomuutta ja kolmas on sitten jo liikaa, sanoo Aki.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Akilla on tällä hetkellä omassa elämässä suuria muutoksia. Lapset ovat aloittaneet päiväkodissa kun vaimo on palannut töihin. Harrastuksiin jää vähemmän aikaa.

– Mutta kun on tilaisuus, lähden pelaamaan pipolätkää, reikäpalloa (sählyä) tai jalkapalloa.
Jatko-opinnot ovat jo myös mielessä.

–Tulevaisuudessa aion  pyrkiä suorittamaan jatko-opintoja joko ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa, Aki pohdiskelee.

Kategoriat
Uncategorized

Uusi ammatti oppisopimuksella

Kun Tanja Jetsonen jäi työttömäksi vuonna 2009 PKC Groupin suljettua Kempeleen johdinsarjatehtaansa, ei tulevaisuus näyttänyt valoisalta.

IT-alan yritykset Oulun seudulla irtisanovat ja lopettavat toimipisteitä, eikä alalla ole töitä. Tanjan kohdalla uusi ura löytyi oppisopimuksen avulla.

Tanja Jetsosen työhistoria on ollut kirjava irtisanomisen jälkeen. Vuosiin on mahtunut  äitiysloma, työttömyyttä, pätkätöitä ja vihdoin palkkatuettu työharjoittelu. Se osoittautui käänteentekeväksi sekä Oulun kriisikeskukselle että Tanjalle.

– Työ kriisikeskuksessa oli mielenkiintoista heti alusta saakka ja tuntui omalta. Halusin nuorena tehdä töitä ihmisten kanssa, mutta elämä vei muualle. Nyt pääsin tekemään sitä, mistä olin haaveillut, Jetsonen sanoo.

Ajatus oppisopimuksesta syntyi keskusteluissa työnantajan kanssa. Alkusyksystä asiat loksahtivat kohdalleen ja Jetson aloitti puolitoistavuotisen sihteerin ammattitutkinnon Markkinointi-instituutissa. Lähipäiviä on 1-2 kertaa kuukaudessa.

Oikea tutkinto löytyi yhteistyössä Oulun oppisopimustoimisto OSAO:n kanssa.

– Lähdimme tähän tutkinto edellä. Toimin kriisikeskuksessa toimistotyöntekijänä eli muun muassa vastaan puhelimeen, teen henkilön alkukartoituksen, varaan ajan ja ohjaan eteenpäin. Sihteerin ammattitutkinto vastasi parhaiten työnkuvaani, Jetsonen kertoo.

Oppisopimus on tuttua

Uuden ammatin opiskelu aikuisella iällä ei Jetsonia pelota, sillä oppisopimus on koulutusmuotona nuoruudesta tuttu. Jetsonen jatkoi aikanaan ruokatalouden perustutkinnon opintojaan oppisopimuksella hotelli- ja ravintolatyöntekijän ammattitutkintoon. Vaikka opiskelusta on aikaa, jäi naiselle hyvät muistot opinnoista työn ohessa.

– Tietopuolinen opetus tukee työssäoppimista loistavasti. Toki näin monen vuoden jälkeen paluu koulunpenkille jännittää, mutta lähinnä minua mietityttää miten suoriudun tehtävistä, etenkin kun edellisessä työssäni PKC Groupilla minun ei tarvinnut käyttää tietokoneita.

Tietokoneiden hallinta onkin heikoin lenkkini, mutta samalla se on juuri se, jossa haluan petrata taitojani. Vastuualueeni töissä kasvaa, kunhan opin käyttämään tietokoneohjelmia kunnolla.

Jetsonen kertoo, että hänestä on ollut upeaa oppia uusia asioita ja kouluttautua uuteen työhön.

– Tämä on ollut aivan ainutlaatuinen mahdollisuus. Pääsin töihin ja saan vielä koulutuksen kaupan päälle. Oppisopimuksen ansiosta taloudellinen turva säilyy vaikka käyn koulua. En olisi tässä elämäntilanteessa pystynyt kouluttautumaan muulla tavalla.

Pienessä työyhteisössä myös työpaikkakouluttaja on tuttu.

– Hän toimii samalla henkilökohtaisena sparraajana, jos oma usko pettää, Jetsonen kiittelee.

Kategoriat
Uncategorized

Peruskoulusta hotelli- ja ravintola-alalle oppisopimuksella

Turussa alkoi syksyllä 2013 pilottihanke, jossa 12 peruskoulunsa päättänyttä nuorta aloitti lähihoitajan opinnot oppisopimuksella. Tänä syksynä pilotointi laajeni hotelli- ja ravintola-alalle.

Turun Oppisopimustoimisto on kehittänyt peruskoulunsa päättäneille nuorille yhteistyössä kaupungin ja oppilaitosten kanssa täysin uudenlaista koulutusmuotoa, joka yhdistää oppisopimuksen, päivämuotoisen koulun ja työnantajat.  Viime vuonna aloittanut lähihoitajaopiskelijoiden ryhmä oli menestys. Sen innoittamana pilotointi laajennettiin syksyllä hotelli-, ravintola- ja catering-puolelle.

– Kuten lähihoitajaopinnoissakin, oppisopimukseen haettiin vasta yhteishaun kautta. Oppisopimuksesta kiinnostuneet nuoret laittoivat yhteishaun jälkeen meille motivaatiokirjeen. Näiden perusteella kutsuimme haastatteluun 30 nuorta. Puolet näistä valittiin hotelli-, ravintola- ja catering-alan oppisopimukseen, koulutustarkastaja Esa Anttila kertoo.

Sekä lähihoitajien että hotelli-, ravintola- ja catering-alan opinnot etenevät samassa tahdissa päivämuotoisen koulutuksen kanssa. Koulutus jakautuu moduuleihin.

– Nuoret voivat suorittaa koulutuksen moduuli kerrallaan ja vaihtaa joustavasti päiväryhmään tai päiväryhmästä oppisopimukseen, johtava koulutustarkastaja Pekka Koivisto selittää. Tämän toivotaan vähentävän keskeytyksiä.

Oppisopimusopiskelijoilla on yksi teoriapäivä viikossa. Loput ajasta vietetään työpaikalla.

Uudenlaista koulutuksen suunnittelua

Pilottikoulutuksilla haetaan malleja tulevaisuuteen. Se, minkälaiseksi koulutus muotoutuu, jää nähtäväksi, mutta jostain on aloitettava.

– Oppilaitosten suhtautuminen koulutuksen järjestämiseen ja uudistamiseen on onneksi muuttunut. Esimerkiksi opettajat olivat halukkaita ja innostuneita suunnittelemaan uudenlaista koulutusta, Koivisto kiittelee.

Ennen varsinaisen oppisopimuksen solmimista nuoret viettävät koulussa kolme viikkoa. Tämän jakson sisältö suunniteltiin yhdessä alan yrittäjien kanssa.

– Huomioimme koulutuksen suunnittelussa työnantajien tarpeet ja toiveet normaalia enemmän. Kiersimme yhdessä opettajien kanssa yritykset läpi ja selvitimme mitä he toivoivat nuorten oppivan koulussa ennen yrityksiin tulemista. Nyt yrittäjät saavat tavallaan täsmäkoulutettuja nuoria heti alusta saakka, koulutustarkastaja Tuomo Rahko sanoo ja lisää, että koulutus elää koko oppisopimuksen ajan.

Haasteita ja mahdollisuuksia

Tällä hetkellä Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee peruskoulusta päässeiden nuorten työllistämistä useilla sadoilla euroilla kuukaudessa. Koivisto näkee tässä sekä mahdollisuuksia että uhkia.

– Oppisopimusnuorille maksetaan kuukaudessa 1 700 € palkkaa samaan aikaan kuin oppilaitoksissa opiskelevat ikätoverit saavat viikkorahaa. Esimerkiksi lähihoitajapuolella oppisopimusnuoria ei oteta edes mukaan kun lasketaan henkilökunnan riittävyyttä työvuoroon. On pidettävä huoli siitä, ettei valinnan kriteeriksi muodostu palkka vaan oikea motivaatio.

Koivisto toivoo, että asia pysyisi julkisessa keskustelussa.

– Hankerahoituksen ansiosta palkka ei ole nyt ongelma, mutta kun se loppuu, homma muuttuu vaikeammaksi ellemme löydä asiaan ratkaisua riittävän ajoissa.

Motivoituneita opiskelijoita

Työnantajaa saattaa arveluttaa 16-vuotiaan nuoren palkkaaminen. Siksi kynnys on madallettu mahdollisimman alas.

– Ensimmäinen oppisopimusjakso kestää 8 kuukautta ja sen jälkeen tulee vaihto toiseen työpaikkaan. Työnantajalle on eri asia sitoutua nuoreen muutamaksi kuukaudeksi kuin kahdeksi-kolmeksi vuodeksi. Jos kemiat kohtaavat, voi oppisopimus parhaassa tapauksessa johtaa vakituiseen työsuhteeseen koulutuksen loputtua.

Kategoriat
Uncategorized

Naisjohtajat näyttivät mallia

Naisjohtajien oppisopimushaaste – kampanja sai julkisuutta, oppisopimus nousi monessa yrityksessä johtoryhmien keskusteluun ja satoja uusia työpaikkoja syntyi.

Sanomatalossa Helsingissä pidettiin 30.1.2014 naisjohtajien oppisopimushaaste – kampanjan päätösseminaari. Toimitusjohtaja Tina Nyfors valotti salin täyteiselle yleisölle hankkeen tavoitteita, toteutusta ja saavutettuja tuloksia.

Hankkeeseen osallistui 32 yritystä, uusia työpaikkoja syntyi kaikkiaan 430. Jos tätä tarkastellaan nuoren syrjäytymisen aiheuttamiin kustannuksiin yhteiskunnalle, niin päästään noin puolen miljardin euron säästöihin!

Oppisopimus sai laajaa huomiota julkisissa tiedotusvälineissä, yrityskentässä ja nuorten keskuudessa. Hanke otti yhteyttä yli 100 eturivin yritykseen Suomessa. Kampanja huipentui siihen, että yritykset hakivat korkealla profiililla Helsingin Sanomien yhteisilmoituksella nuoria oppisopimuskoulutukseen. Hakemuksia tuli yhteensä yli 5000. Yritykset yllättyivät suuresta kiinnostuksesta ja hakemusten korkeasta tasosta.

Kiinnostusta kampanjaa kohtaan myös ulkomailla

Kotimaan lisäksi kampanja kohtaan osoitettiin kiinnostusta myös Suomen rajojen ulkopuolella kuten Englannissa, Saksassa, Sveitsissä, Italiassa ja Uudessa – Seelannissa asti. Suomi tunnetaan maailmalla maana, jossa oppisopimus on varsin vähäistä. Voidaankin sanoa, että kampanjalla naisjohtajat vaikuttivat myönteisesti myös mielikuvaan suomalaisesta oppisopimuskoulutuksesta ulkomailla.
Naisjohtajat näyttivät, miten hyvällä tiimityöllä, palavalla innostuksella, hyvällä verkostoitumisella ja rohkeudella ajatella ja toimia uudella tavalla voidaan saada aikaan uusi tapa toimia.

Yritykset ottivat vastuuta

Kampanjassa yritykset ottivat aktiivisen roolin hankkiakseen itselleen uusia työntekijöitä ottamalla nuoria oppimaan omassa yrityksessä. Mallina oli muun muassa saksalainen oppisopimuskoulutus. Seminaarin päättäneessä paneelikeskustelussa johtaja Kurt Möller Subway Oy:stä sanoikin, että Saksassa hän oli tottunut oppisopimuskoulutukseen. Suomeen tultuaan hän ihmetteli sitä, ettei täällä nuorille ollut käytännössä tällaista mahdollisuutta.

Miksi tällainen oppisopimushaaste?

Naisjohtajat kertovat, että he osallistuivat Keskuskauppakamarin naisjohtajille järjestämään mentorointiohjelmaan. Tina Nyfors, Pia Ali-Tolppa, Miisa Helenius, Tarja Järvinen, Elina Liehu ja Salla Vainio halusivat tehdä jotakin sellaista, mikä auttaisi yhteiskuntamme kehittämistä. He näkivät, että yhteiskunnan keskeisiä ongelmia olivat huoltosuhde – väestö ikääntyy – ja nuorten työttömyys sekä syrjäytyminen. Pohdimme, miten näihin ongelmiin pystyttäisiin vaikuttamaan parhaiten. Päädyimme oppisopimuskoulutukseen. Halusimme näyttää, että tarttumalla toimeen ja hyvällä yhteistyöllä asioihin voidaan vaikuttaa, sanoo Tina Nyfors.

Oppisopimuspaikkoja syntyy kun yritysten tarpeet otetaan huomioon

Oppisopimushaastetta aloittaessamme kohtasimme hajanaisen kentän. Ei ollut selvää, kenen puoleen pitäisi kääntyä. Siksi ensimmäinen suosituksemme onkin, että pitäisi olla yksi valtakunnallinen taho, joka vastaa oppisopimuskoulutuksesta, sanovat naisjohtajat. Toisena seikkana he korostavat sitä, että pitäisi olla selkeät valtakunnalliset yhtenäiset ohjeet oppisopimuskoulutuksesta opiskelijoille, yrittäjille ja oppilaitoksille.

Kampanjan aikana havaittiin myös, että nuorten oppipaikkojen saamisessa kyse ei ole niinkään rahasta kuin byrokratian selättämisestä. Koulutuksen suunnittelussa pitäisi lähteä entistä enemmän yritysten tarpeista.

Naisjohtajat kiinnittivät huomiota myös siihen, että oppisopimuskoulutuksen tuloksellisuutta mitataan oppilaitosmuotoisen koulutuksen mittareilla. Mittarit pitäisi kuitenkin johtaa yritysten liiketoimintatavoitteista. Kun yritysten tavoitteet toimivat moottorina, syntyy uusia työpaikkoja!

Seminaarin osanottajien kommentteja

Osaaja –lehti tiedusteli seminaarin jälkeen kuudelta oppisopimuskoulutuksen asiantuntijalta, yhdeltä työ- ja elinkeinotoimiston edustajalta sekä yhdeltä ”maallikolta” kommentteja seminaarista. Seuraavia näkökohtia nostettiin esiin:

  • Minulla jäi päällimmäiseksi ajatukseksi hieno idea brändätä oppisopimus
  • oppisopimus pitää brändätä.
  • Yhdenmukainen viestintä ulospäin, sama ongelma on ollut koko oppariurani ajan
  • Yksi taho hoitamaan oppisopimusta (Saksan malli??).  Selkeät, kattavat yksityiskohtaiset valtakunnalliset ohjeet. Haasteet sinänsä ovat tuttuja, mutta nyt ehdotuksen takana on aika joukko vaikutusvaltaisia yritysmaailman edustajia.
  • Neuvonta yhteen paikkaan, ja vain yksi lomake!!!
  • ”Oppisopimustoimistot” pitää säilyttää. Tietoa ei löydy, jos sekoitetaan oppilaitoksiin. Kehittämisehdotuksena oli saada yksi valtakunnallinen toimija – mutta kyllä eri toimijoiden oppisopimuskoulutukset saavat aikaan yhteiset linjaukset.

Naisjohtajat mainitsivat kampanjan yhdeksi sisäiseksi menestystekijäksi rohkeuden rikkoa rajoja. Juuri tämä taitaa puuttua monelta oppisopimustoimijalta. Toki rohkeuden lisäksi tarvitaan myös näkemystä siitä, mikä on seuraava suunta. Liian monet meistä keskittyvät poteroissaan vanhan toimintamallin puolustamiseen sekä pedagogiseen verbaaliakrobatiaan, jota työelämän edustajat eivät ymmärrä.

Minusta vaikuttavinta oli todeta se, miten paljon naiset olivat saaneet aikaan päätettyään järjestää nuorille paikkoja. Hankkeesta vastanneiden kokemuksia kannattaa varmasti kuunnella herkällä korvalla, koska johtavissa asemissa työelämässä olevat ihmiset vaikuttavat keskeisesti nuorten oppisopimusmahdollisuuksiin.  Asioihin perehtyminen ei saa olla liian vaikeaa, ja kaiken olennaisen tiedon pitää olla keskitetysti saatavilla.

Kategoriat
Uncategorized

Varastomieheksi oppisopimuksella

Jari Puheloisen talous- ja pyyhintätuoteyritys muutti uusiin, isompiin tiloihin. 1400 neliömetristä suurin osa on varastoa, ja sen uudistaminen on oppisopimuksella opiskelevan Joona Puheloisen vastuulla.

Vessapaperia, vinyylihanskoja ja paperipyyhkeitä

Jari Puheloinen katselee tavaralavallisia, jotka täyttävät varastohallin lattiasta kattoon, ja pyörittelee päätään.

– Onhan tämä tilanne aivan järkyttävä.

Puheloisen talous- ja pyyhintätuotteita tuottava Devtec-yritys on muuttanut reilu kuukausi aiemmin uusiin toimitiloihin Valkeakoskella.

Muuten toiminta jatkuu entiseen tapaan, mutta varastojen kohdalla urakka on vasta alkamassa. Hallit ovat tupaten täynnä, eikä kukaan tiedä, mitä löytyy mistäkin.

Haasteeseen on tarttunut Jarin poika Joona. Joona suorittaa logistiikan perustutkintoa oppisopimuksella ja pistää samalla Devtecin varastotoiminnot uusiksi.

– Tarkoitus on helpottaa kaikkien toimintaa, Joona sanoo.

Haaste ei hirvitä

Joonan savotta alkoi helmikuussa samanaikaisesti logistiikan opintojen kanssa. Aluksi tehtiin inventaario: mikä muuton yhteydessä saatu tavara säilytetään, mikä hävitetään. Kun halleihin on saatu hieman liikkumatilaa, vanhat hyllyt pystytetään uusiin tiloihin.

Sitten Joonan pitää löytää varastoon looginen hyllyjärjestys ja nimetä hyllypaikat. Lopuksi yrityksen sähköinen varastokirjanpito on saatava toimimaan – ja kaikki tämä syksyyn mennessä.

– Olisihan sitä helpommallakin voinut päästä. Joisin kahvia ja ajaisin trukkia jonkun ison firman varastossa, Joona sanoo nauraen.

Vitsailusta huolimatta se ei olisi selkeästikään sopinut hänen luonteelleen.

– Saan teoriaopinnoista paljon ideoita työhön. Olin yllättynyt opettajien ammattitaidosta ja opetustilojen varustetasosta TAKK:ssa. Uskon, että ehdin oppia syksyyn mennessä kaiken näköistä.

Isoihin saappaisiin

Devtec ei ole pieni yritys. Liikkeelle voi lähteä kerralla 60 lavallista tavaraa, eli rekallisen verran. Myös tuotetietoisuus on Puheloisten työssä äärimmäisen tärkeää. Joonalla niitä on opeteltavanaan tuhatmäärin.

Jari myöntää, että hänen poikansa on astumassa isoihin saappaisiin. Siksi uudistusprojekti tehdään tiiviissä yhteistyössä.

– Minä työpaikkakouluttajana opetan tietysti Joonaa, mutta samalla hän on jo nyt tuonut paljon uutta tietoa teoriaopinnoistaan. Oppisopimusopiskelija kehittää myös työnantajaa.

Perheyritys hyötyy Joonan kouluttamisesta siten, että kaikki tietotaito jää talon sisään.

– Silti koulutus ei missään nimessä mene hukkaan. Tämän alan ihmisiä tarvitaan aina, Jari sanoo.

Kategoriat
Uncategorized

Hirmumyrsky viitoitti tulevaisuuden

Lähihoitajaksi 2+1 -mallilla aikuisena opiskellut Karl-Erik Dahlin löysi kutsumuksensa Burmasta.

Työ veneteollisuudessa vei Karl-Erik Dahlinin perheineen Burmaan usean vuoden ajaksi. Burman vuosien aikana perhe koki malarian, sahramivallankumouksen sekä vuoden 2008 hirmumyrskyn, joka vei kodin sadoilta tuhansilta ihmisiltä ja aiheutti tuhansien ihmisten kuoleman.

– Pelosta huolimatta käyttäydyin hirmumyrskyn aikana tehokkaasti. Adrenaliini sai minut toimimaan ja auttamaan, Dahlin muistelee. Hän auttoi hirmumyrskyn jälkitöissä työntekijöitään ja heidän kotikyliään selviämään menetyksistä.

– Huomasin, että haluan tehdä töitä ihmisten parissa ja auttaa, enkä rakentaa veneitä.

Perhe palasi takaisin Suomeen ja oli aika katsoa tulevaisuuteen.

– Näin lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin opiskelijoita lähihoitajakoulutukseen. Hain ja onneksi minut valittiin.

Opinnot sujuivat vaimon tuella

Karl-Erik suoritti lähihoitajan opinnot 2+1 -mallilla. Siinä perustiedot ja -taidot opiskellaan kahtena ensimmäisenä vuotena oppilaitoksessa. Kolmantena vuotena oppi saadaan  oppisopimuskoulutuksena työelämässä. Karl-Erik suoritti työelämäjakson Pietarsaaren sairaalan vanhustenosastolla.

– Paluu koulunpenkille oli haasteellista. Esimerkiksi opiskelumetodit ovat muuttuneet hurjasti siitä, kun viimeksi olin koulussa.

Opintojen suorittaminen aikuisella iällä, kahden pienen lapsen kanssa, vaati sitoutumista koko perheeltä.

– Ilman vaimoa opinnoista ei olisi tullut mitään. Hän hoiti lapset ja antoi minulle opiskelurauhan iltaisin, viime vuoden toukokuussa lähihoitajaksi valmistunut mies kiittelee.

Karl-Erik uskoo, että jos hän olisi suorittanut opinnot puhtaasti koulunpenkillä, olisi itse työn oppimiseen ja oppien sisäistämiseen mennyt huomattavasti kauemmin aikaa.

Mies on oppinut paljon myös potilailta.

– Ihmisten kanssa työskentely on aina ainutkertaista. Potilailta oppii paljon, jos on valmis kuuntelemaan.

Karl-Erik haluaisi jatkaa opintojaan sairaanhoitajaksi ja työskennellä tulevaisuudessa maailman katastrofialueilla. Tämän haaveen toteutuminen on vielä vuosien päässä, sillä ennen jatko-opintoihin hakeutumista mies haluaa työskennellä muutaman vuoden ajan.

– Rakastan työtäni. Aikaisemmassa työssäni en koskaan kokenut samanlaista syvää tyydytystä työpäivän jälkeen. Potilaan kiitos korvaa vuorotyön ja pienen palkan.

Kolmevuotisen oppisopimuskoulutuksen tietopuolisesta koulutuksesta vastasi Yrkesakademin.

Kategoriat
Uncategorized

Pro Pojat –koulun kautta elämään ja oppisopimus

Tiistaina 01.04.2014 järjestettiin Opetushallituksen tiloissa Helsingissä  Pro pojat – koulun kautta elämään – seminaari. Se syntyi kirjoittajien huolesta poikiemme tulevaisuudesta: lukioissa ja korkeakouluissa pojat ovat vähemmistönä ja Helsingin yliopiston opiskelijoista vain 36 % on poikia.

Seminaarissa tarkasteltiin poikien koulunkäyntiin ja opiskelun onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena oli etsiä keinoja, joilla koulujärjestelmämme voisi nykyistä paremmin innostaa poikia oppimaan ja vastata heidän tarpeisiinsa erityisesti murrosiän myllerryksessä.  On suomalaisen yhteiskunnan etu, että mahdollisimman monelle pojalle avautuisi tilaisuus kykyjään vastaavaan opiskeluun ja työuraan.

Seminaari tarjosi monipuolista tietoa poikien psyykkisestä kasvusta ja kehityksestä. Päivän aikana kuultiin myös opettajien, opetushallinnon ja opettajankoulutuksen näkökulmat koulutyön kehittämiseen poikien opiskelua tukevaksi. Lopuksi eduskuntaryhmien edustajat toivat ryhmiensä terveiset keskusteluun.

Nuorisopsykiatrian professori Veikko Aalbergin esitys toi uutta neurobiologista näkökulmaa keskusteluun. Aalberg kertoi viimeisimmistä aivotutkimuksista liittyen poikien ja tyttöjen aivojen kehittymiseen murrosiässä. Poikien aivot kypsyvät keskimäärin kaksi vuotta tyttöjen aivoja jäljessä, ja murrosiän hormonimyllerryksen aiheuttama psyykkinen taantuma on pojilla selvästi syvempi kuin tytöillä.  Nämä aivojen ja psyyken biologiset kypsymiserot tekevät ymmärrettäviksi monien poikien vaikeudet sopeutua perinteiseen koulumaailmaan.

Seminaarin puheenjohtaja Seppo Mäkinen esittikin näihin biologisiin kehityseroihin viitaten, että olisiko aihetta pohtia erillisten poika- ja tyttökoulujen tarjoamia etuja murrosikäisille pojillemme.

Helsingin yliopisto aineenopettajan koulutuksen johtaja Hannele Cantell totesi omassa esityksessään, ettei opettajakoulutuksessa ole itse asiassa kiinnitetty huomiota tyttöjen ja poikien erilaisuuteen oppijina. Hän totesi, että tämä tulisi ottaa jatkossa huomioon, kun kehitetään opettajakoulutusta. Asia on juuri nyt työn alla ja siihen on hänen mukaansa mahdollista vaikuttaa.

Useimmissa kansanedustajien paneelipuheenvuoroissa tuotiin esille huoli poikien tyttöjä selvästi huonommasta koulumenestyksestä. Peruskoulun tulisikin tarjota entistä enemmän joustavia ja työvaltaisia oppimispolkuja nuorille. Tästä hyötyisivät varmasti myös monet tytöt.

Joustava perusopetus ja oppisopimuskoulutus

Meillä on esimerkiksi Helsingissä jo nyt hyviä kokemuksia peruskoulun joustavan opetuksen ja oppisopimuskoulutuksen yhteistyöstä. Peruskoulun viimeisillä luokilla voidaan opetus järjestää niin, että siitä suuri osa tapahtuu työpaikoilla työharjoitteluna. Nuori saa tilaisuuden etsiä itselleen sopivaa ammattia. Työnantaja taas voi rekrytoida itselleen oppisopimukseen nuoren, kun oppivelvollisuus päättyy. Näin nuorelle tarjoutuu käytännönläheinen mahdollisuus ammatilliseen koulutukseen.

Mutta miten käy lukioon meneville pojille? Tähän kysymykseen pitää paneutua perusteellisesti koulujärjestelmämme kehittämiskeskustelussa!

Kategoriat
Uncategorized

Oppisopimuksella liikunta-alalle

Ville Komulainen voi tulevassa ammatissaan liikuntaneuvojana yhdistää jääkiekkotaustansa lasten ja nuorten valmentamiseen. Reilut kaksi vuotta kestävästä oppisopimuskoulutuksesta on vuosi takana.

Ville Komulaisella on takanaan vuosi liikuntaneuvojan oppisopimusopintoja. Vaikka nyt kaikki on hyvällä mallilla ja tulevaisuus näyttää hienolta, ei näin ole ollut koko oppisopimuskoulutuksen ajan.

– Alussa minua epäilytti, onko lasten- ja nuorten ohjaaminen minulle se oikea ala. Onneksi juttelin asiasta työnantajani toiminnanjohtaja Mika Pieniniemen ja koulutussuunnittelija Jukka Vuolletin kanssa ja päätin katsoa rauhassa, miltä tämä tuntuu. Loppujen lopuksi tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä.

Liikuntaneuvojan osaamisen skaala on laaja. Tutkinnossa on kolme pakollista osiota: liikuntaneuvojan, liikuntaohjaajan ja tapahtuman järjestämisen osiot. Tämän lisäksi koulutukseen kuuluu kaksi valinnaista osiota.

– Erikoistun soveltavan liikunnan ohjaukseen ja valmennukseen. Vedän tällä hetkellä Oulun Kärpille soveltavaa kelkkajääkiekkoa.
Soveltava liikunta on vammaisille ja liikuntarajoitteisille suunniteltua liikuntaa, jossa heidän vammansa otetaan huomioon.

Oulun Kärpät on Villen työnantaja oppisopimuskoulutuksen ajan. Tai tarkemmin Oulun Kärpät 46 ry, joka on erikoistunut juniorivalmennukseen.

– Uskon, että Villen työllistäminen oppisopimuksella on tuonut Kärpille uusia avauksia ja uudenlaista palvelutarjontaa, Oulun oppisopimustoimiston koulutussuunnittelija Jukka Vuollet pohtii ja viittaa soveltavan liikunnan kelkkajääkiekkoon.

Tietopuolinen yhteistyökumppani löytyi Oulusta

Oulun kaupunki on solminut liikunta-alan oppisopimuskoulutuksia jo vuosien ajan. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun tietopuolisen koulutuksen tarjoaja löytyi omalta seudulta.

– Aikaisemmin oppisopimusoppilaat ovat suorittaneet tietopuolisen osion Etelä-Suomen urheiluopistoissa. Nyt sen tarjoaa Virpiniemen liikuntaopisto. Tämä on suuri helpotus opiskelijoille, Vuollet sanoo.

Opiskelijat matkaavat Virpiniemeen kerran kuukaudessa viikon ajaksi. Tutkintotilaisuudet järjestetään yhteistyössä Lapin Urheiluopiston kanssa.

Villen mielestä viikko koulua kuukaudessa on mukavaa irtaantumista työstä. Lisäksi, kun koulussa oppii uuden asian, pääsee sitä heti kokeilemaan käytännössä.

– Näen saman tien toimivatko annetut opit soveltavaa liikuntaa tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa. Se on hienoa.

Tuoreen tyttövauvan isä ei koe perheen, työn ja opintojen yhdistämistä rankaksi.

– Vaikka oppisopimus perustuu siihen, että valtaosa opinnoista suoritetaan työpaikalla, on tämä kuitenkin koulua. Oppisopimuksen tavoite on oppimisessa ja kehittymisessä sekä työpaikalla että koulunpenkillä.

Ville uskoo, että jos hän suorittaisi liikuntaneuvojan opinnot puhtaasti koulunpenkillä, ei kaikkia oppeja muistaisi siinä vaiheessa, kun olisi aika siirtyä työelämään. Nyt opitut asiat jäävät paremmin mieleen.

Jukka Vuollet korostaa, että liikuntaneuvojan ammatista kiinnostuneella ei tarvitse olla liikuntataustaa. Osa valmistuneista työllistyy esimerkiksi kouluihin, jossa heidän tehtävänään on aktivoida alakoululaisia välituntiliikkumiseen ja sitä kautta innostumaan liikunnasta.

– Villen työssä vahva lajitausta on eduksi, mutta esimerkiksi kouluissa saattaa olla hyötyä, jos ohjaajana on henkilö, jolle liikkuminen ei luonnostaan ole ollut helppoa. Tällaisen henkilön on helpompi samaistua lapseen, jolle liikunta ei ole helppoa eikä kivaa.
Vuollet uskoo, että liikunta-alalle tulee koko ajan uusia työllistymismahdollisuuksia esimerkiksi ikääntyvien ja erityisryhmien liikuttamiseen.
– Tällaiselle oppisopimuskoulutukselle on tilausta.

Kategoriat
Uncategorized

Suomen ensimmäiset monikulttuuriosaajat

Lahden kaupunki koulutti jokaiseen kaupungin päiväkotiin yhden monikulttuuriosaajan. Puolitoista vuotta kestänyt oppisopimuskoulutus päättyi viime vuoden lopulla. Aloite monikulttuuriosaajien koulutukseen tuli Lahden kaupungin varhaiskasvatuspalveluista.

– Kaikissa päiväkodeissa on nykyisin eri kulttuureista tulevia lapsia. Lahden kaupunki halusi kouluttaa jokaiseen päiväkotiin ainakin yhden henkilön, joka ymmärtää eritaustaisia lapsia ja heidän vanhempiaan ja toimii linkkinä heidän ja päiväkodin välillä, tietopuolisen koulutuksen järjestäneen Koulutuskeskus Salpauksen vastuukouluttaja Ulla Nieminen kertoo koulutuksen taustoista.

– Mietimme yhdessä päiväkotien monikulttuuriasioista vastaavan päiväkotijohtaja Sirkka Seppälän kanssa, minkälainen ja minkä pituinen koulutus olisi paras. Päädyimme oppisopimukseen, sillä valtion tukiosuuden ansiosta koulutus ei ole työnantajalle taloudellisesti raskas. Oppisopimuskoulutus myös mahdollisti pidemmän ja laajemman koulutuksen.

Koulutuksen tavoitteena oli vahvistaa monikulttuurisuuden asiantuntijuutta Lahden päiväkodeissa.

– Salpaus on kouluttanut aikaisemminkin Lahden kaupungin henkilöstöä. Koulutukset ovat olleet lyhyitä, ja niiden tarkoituksena on ollut herätellä työyhteisöjä kohtaamaan eri kieli- ja kulttuuritaustaisia työkavereita ja sitä, miten monikulttuurisuus vaikuttaa yhteistyöhön, kanssakäymiseen ja kohtaamisiin. Nyt päiväkoteihin kaivattiin laajempaa tietämystä siitä, miten omalla ammattitaidolla voidaan entistä paremmin vastata monikulttuurisuuden tuomiin haasteisiin.

Jokainen päiväkoti mukana

Puolitoista vuotta kestäneeseen koulutukseen osallistui kaupungin jokaisesta päiväkodista yksi lastentarhanopettaja, eli kaiken kaikkiaan liki 40 lastentarhanopettajaa. Jotta koulutuspäivistä saatiin tehokkaita, jaettiin ryhmä kahtia.

– Koulutuksessa paneuduttiin siihen, miten jokainen omalla toiminnallaan voi tukea eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten ja vanhempien kulttuurista sopeutumista varhaiskasvatukseen. Samalla vahvistettiin lastentarhanopettajien taitoja toimia monikulttuurisessa työyhteisössä.

Koulutuksessa kehitettiin myös uusia työ- ja toimintatapoja sekä opetusmateriaaleja kaikkien varhaiskasvatuksessa työskentelevien henkilöiden käyttöön.

– Yksi koulutuksen tavoitteista oli verkostoituminen. Koulutuksen aikana perustettiin Mokuosaaja- eli monikulttuuriosaaja-blogi. Se toimii edelleen ja on yksi tärkeä varhaiskasvatuksen henkilöstön monikulttuurisuusasioiden tiedotuskanava, Nieminen kertoo.

Neljä eri kokonaisuutta

Koulutuksen lähijaksot oli jaettu neljään eri opintokokonaisuuteen.

– Yksi kokonaisuuksista oli kulttuurisen muutoksen tukeminen. Opintokokonaisuuden aikana selvitettiin muun muassa, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän tulee uuteen maahan, ja miten lasta ja vanhempia tuetaan, jotta elämä uudessa kotimaassa olisi helpompaa.

Muita kokonaisuuksia oli työskentely monikulttuurisessa ympäristössä, maahanmuuttajalapsen kielellisen ja kulttuurisen kehityksen tukeminen ja monikulttuurinen ohjaus ja yhteistyötaidot työpaikalla.

Koulutuksen aikana opiskelijat harjoittelivat muun muassa kohtaamista eri kulttuureista tulevien perheiden kanssa.

– Vanhempien kanssa nousee erilaisia asioita esiin kuin lasten. Lasten kohdalla kielellinen ja kulttuurinen kehitys on tärkeää, ja siirtyminen esikoulun kautta kouluun on lapselle merkittävä jakso. Siinä vaiheessa hänen pitää jollain tasolla ymmärtää, että kotona asiat tehdään eri tavalla kuin esikoulussa tai koulussa, Nieminen pohtii.

Suomen ensimmäiset monikulttuuriosaajat saivat todistuksen oppisopimuksen suorittamisesta viime vuoden lopulla. Nyt jokaisessa Lahden päiväkodissa on monikulttuurisuusosaaja, joka perehdyttää muuta henkilökuntaa kieli- ja kulttuuritaustaisen lasten ja heidän perheidensä kohtaamiseen.

Oppisopimuskoulutus toteutettiin yhteistyössä EKIKU-työryhmän (eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset) ja Koulutuskeskus Salpauksen Monikulttuuripalveluiden kanssa.